maanantai 9. tammikuuta 2017

Treeniä, treeniä

Jetin kanssa olemme treenanneet canicrossia ja valmistautuneet parin päivän vaellukseen vuoden ensimmäisen viikon aikana. Sen sijaan, että olisin itse ainoastaan juossut Jetin kanssa olen laittanut veljeni hommiin, sillä Jetin juostessa minun luokse se vetää paremmin, ja saa näin harjoiteltua kunnollista vetämistä ilman, että naru löystyy, kun taas minun kanssani naru on vähän löysä, ellemme juokse palkalle tai kiri toista koiraa kiinni.

Untitled



Alkuviikosta Jet pääsi juoksemaan 11-vuotiaan veljeni kanssa, kenen kanssa se juoksi pari lenkkiä joulukuussa. Hänen juostessaan juoksen itse joko Jetin pään vieressä tai hieman edellä, jotta saan itse otettua siitä kiinni tilanteissa, joita noin nuori ei osaisi hoitaa turvallisesti noin ison koiran kanssa. Kaksikko juoksee yhdessä varsin hyvin, mikä on Jetille hyvää vetotreeniä. He vetivät noin puolentoista kilometrin lenkin, minkä jälkeen vaihdoimme juoksijaa, ja juoksin itse Jetin kanssa kotimatkan, milloin se vetää, koska sillä on kiire kotiin. 

Parin päivän palautumisen jälkeen 13-vuotias pikkuveljeni sai kokeilla canicrossia ensimmäistä kertaa elämässään. Lämpän ajan juoksin lähellä, mutta sen jälkeen otimme pari 250m sprinttiä, missä Jet juoksi luokseni. Jetistä lähti hurjasti vauhtia, mikä saikin veljeni kysymään sprinttitreenien jälkeen, onko kukaan kuollut canicrossatessa, hups. Hyvin hän siellä perässä kuitenkin juoksi, ja Jet veti hienosti. Loppujäähdyttelyn hoisin itse Jetin kanssa, kun veljelleni riitti ja halusin itsekin juosta piskelön kanssa. Parisataa metriä tuli juostua kevyehköllä laukalla, minä jälkeen käskin sen ravaamaan ennen, kuin se itse kyllästyi vetämiseen. Jonkin verran tietysti myös kävetiin, jotta jäähdyttely oli kunnollinen.

Untitled

Loppuviikosta vierailimme Drumpellier Country Parkissa Jetin kanssa. Päätin laittaa Jetille täynnä olevia paputölkkejä painoksi reppuunsa muistuttaakseni hieman, millaista se repun kantaminen olikaan ja aloittaakseni harjoittelun kevään parin päivän vaellusta varten, millä tulee käveltyä parikymmentä kilometriä ja risat kumpanakin päivänä reppuineen. Joka tapauksessa Jet oli oikein hienosti ruuhkaisessa puistossa. Irtokoiriin se ei reagoinut sen kummemin, remmissä iloisesti pomppivasta labbiksesta tuo vallan ilahtui näyttäen riemastuneelta, kun koirahan kutsui leikkiin kielellä, mitä meidän lansutkin ymmärtävät. Naamaa haistelemaan tunkevalle huskylle se sanoi mur, kun sitä väsytti hieman ja se taisi luulla myös koiran vievän pallon siltä, mutta tilanteesta pois päästessään ei sitä haitannut kyseinen koira ollenkaan siinä ihan lähistöllä. Muista koirista se ei sen jälkeen piitannut, kun se lähinnä odotteli minulta lisäohjeita, sillä rauhoittuminenhan ei ole kunnollinen ohje Jetin mielestä.

Puistossa seikkailimme lammen ympärillä, metsässä ja lähellä olevalla rauhallisella niityllä kulkien muuallakin kuin pelkillä poluilla. Ilta-aurinko oli varsin nätti etenkin metsässä, kun se kimalteli sammalen päällä ja lammen pintaan se heijastui kauniisti. Hauskin näkemäni juttu oli varmaan metsäpolun yli täyttä häkää juokseva peura, minkä perässä tuli noin puolen minuutin kuluttua keskikokoinen koira, joka koitti sitä löytää, vaikka peura oli kadonnut näkyvistä aikoja sitten. Jet ei tainnut edes huomata peuraa, tai sitten se suhtautui siihen vain hyvin rauhallisesti.

Untitled

Kaiken kaikkiaan oli hyvä viikko. Seikkailimme, lepäsimme ja tein kaksi viimeistä työvuoroani viikonloppuna, mutta nyt on aika keskittyä taas opiskeluihin, mutta muistaa silti ottaa irti arjestakin. Tänään menemme taas kerran Cani-fitin tunnille juoksemaan, niin saamme kunnon opetusta canicrossausta varten.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Koirakolmikko kiittää kommentistasi!