lauantai 31. joulukuuta 2016

Vuosi paketissa

2016 ei ollut minulle henkilökohtaisesti parhaimpia vuosia, eikä maailmallakaan mennyt, niin hyvin, mutta vuoden kertaaminen yhteen postaukseen auttaa tuomaan perspektiiviä siitä itselleni, ja muistuttamaan kaikista niistä ihanista hetkistä, joita ehdin kokea vuoden aikana sen sijaan, että märehtisin liikaa surullisempien asioiden takia. Nyt pikakelataan meidän vuoden läpi, minkä jälkeen voimme hyvillä mielin suunnata kohti seikkailuntäyteistä vuotta 2017!



Tammikuu alkoi heti varsin vauhdikkaasti, sillä kiipesimme heti ensimmäisenä päivänä Jetin ja kaverini kanssa Tintolle, mikä oli minun ja Jetin ensimmäinen kunnon kukkulakävely. Vierailimme myöskin parilla rannalla Jetin kanssa, mitkä ovat täällä valtavia ja ihania lenkkipaikkoja. Nessie ja Jet alkoivat lenkkeilemään enemmän yhdessä minun löytäessä niille sopivia juoksutuspaikkoja (toisin sanoen Nessielle sopivia koirattomia alueita), ja olin jopa, niin hurja, että kokeilin canicrossausta kummankin kanssa samaan aikaan


































Helmikuussa Jet palasi agilityn pariin kaksi kuukautta kestäneen talvitaukonsa jälkeen ja piskelö oli varsin innoissaan touhusta, kuten olin minäkin. Löysin Nessien ja Jetin kanssa seikkaillessa valtavan kuusimetsän, jossa vierailimme useampaan kertaan kauhukaksikon kanssa. Jetin kanssa tuli käytyä Chatelheraultissa kävelemässä 17km kierros. Aloin myös etsiä Jetille koirakavereita, ja se tapasikin saksanpaimenkoiranartun


Maaliskuun aloitin pohtimalla Skotlantiin muuttamista, ja siihen liittyviä tunteita sillä hetkellä. Äitienpäivänä kauhukaksikko pääsi Tintolle kävelemään, mikä sujui ihan hyvin, vaikka Nessie jonkin verran rähjäsikin. Agilityssä saimme hyvän mielentilan takaisin, mutta kuun loppupuolella päätin Jetin koon ja niskaongelman vuoksi lopettaa agilityn, mikä oli kyllä hyvä päätös. Jet kävi myöskin fyssarilla lihaksiaan hoitamassa ja oli muuten oikein hyvä hieman kireää pohjelihasta lukuunottamatta.


Nessien kanssa tuli kokeiltua pyöräilyä, mikä oli tuon koiran kanssa älyttömän kivaa, sillä se oli mukavan rento pyöräillessä, ja kuntoa riitti pitemmillekin retkille. Kävimme myöskin päivän mittaisella road tripillä Loch Lomondin kiertäen Jetin kanssa, mikä oli mieleenpainuva reissu. Nessie kävi ensimmäistä kertaa vuosiin agiliitämässä, ja vitsit siitä olisi voinut tulla magea aksakaveri, jos sillä ei olisi ollut kaikkia ongelmiaan... Jetin kanssa canicrossasin ja vierailin Polkemmet Country Parkissa. Patches ja Jet kävivät metsässä pelleilemässä ja törmäsivät kotimatkalla laumaan terriereitä, mutta olivat kummatkin oikein kiltisti. Nessien kanssa jatkoimme ohitusten treenausta, ja kuun lopussa aloitin valokuvausprojektin nimeltä Music In My Soul.


Toukokuussa olin opintovapaalla ja tein National 5-kokeeni, jotka ovat Skotlannin ylioppilaskirjoituksia edeltävät kokeet (tavallaan esiylioppilaskirjoitukset). Kuun alussa kokeilin canicrossausta huskyn ja bordercollien näköisen kaverin kanssa, mikä oli erilainen kokemus, mutta oikein hauskaa. Nessien kanssa homma räjähti käsiin arvaamattomuuden suhteen, minkä vuoksi paljon aikaa kului siihen liittyvien päätösten tekemiseen, mutta seikkailimme edelleen normaalisti ja treenasimme ohituksia kovasti.


Kesäkuussa aloitin sadan kuvan haasteen, jota en ihan loppuun asti saanut tehtyä, mutta melkein kuitenkin. Jet kävi taas kerran Lanimereissa ja sai osakseen todella paljon huomiota, sillä vasikan kokoinen koirahan erottui varsin hyvin ihmisten keskellä. Patchesin ja Jetin kanssa kävimme Clyde Walkwayn varrella seikkailemassa, ja Patches pääsi tutkimaan isäni lapsuudenajan kotikontuja. Loppukuukausi oli varsin haikea, kun tiesin Nessien ajan olevan lopussa, mutta heräsimme silti ennen viittä nähdäksemme vielä yhden pilvien peittämän auringonnousun yhdessä sen toisiki viimeisenä aamuna.


Kuun alussa hyvästelin Nessien, mutta yritin jatkaa arkea normaalisti, jotten viettäisi koko lomaani surren. Ikävä muuttaa jatkuvasti muotoaan, ja aina Nessietä muistellessa sydäntä särkee. Nytkin sen kuvia läpikäydessä on tullut, niin kova ikävä, kun voin muistaa kaiken sen kanssa kokemani, niin elävästi, että se sattuu. Se tulee varmaan aina sattumaan jonkin verran. 

Jetin kanssa tuli jatkettua canicrossausta itse, ja serkkunikin saivat kokeilla koirajuoksua sen kanssa. Lansujen kanssa kävimme John Muir-rannalla, ja Jet lenkkeili myöskin Drumpellier Country Parkissa, sekä Greenhead Moss Nature Reservissä. Loppukuusta lähdimme viikon pituiselle telttaretkelle, joka piristi minua paljon. Rakastuin ensisilmäyksellä Aviemoreen, vaikka muut perheenjäsenet pitivätkin Gairlochista enemmän. Reissusta tein myöskin videon, jonka tosin julkaisin vasta äskettäin.


Syntymäpäivänäni kävimme tuttuun tapaan uudessa paikassa seikkailemassa, ja se paikka oli tällä kertaa Cumbrae Island. Jet tuli mukaan reissuun ja oli oikein pätevä saarireissaaja. Kävimme Jetin kanssa myöskin oikein kunnollisen pituisella päivävaelluksella, minkä jälkeen jalkani olivat aivan muusia, kun en ottanut kunnon taukoja ja otin liian vähän vettä mukaan... Jet sen sijaan olisi voinut lähteä heti seuraavana päivänä samanlaiselle reissulle. Jet täytti myöskin kuun lopussa huimat viisi vuotta.


Jet kävi syyskuussa uudestaan röntgenkuvissa, mutta tällä kertaa lonkkien ja kyynärien kuvaamisen sijaan siltä kuvattiin sitä vaivannut niskan seutu, joka oli kuvissa aivan normaali. Myöhemmin selvisi, että ongelma olikin lihaksessa. Canicrossissa palasimme takaisin perusteisiin pitkän sairasloman jälkeen, ja aloitimme sheippaamisen harjoittelun. Jetin kanssa vierailimme Edinburghissa, missä se kävi ryhmälenkillä ja harjoitteli kaupassa rennosti olemista. Kävimme myöskin cani-fit-tunnilla, millä oli huisin hauskaa.


Lokakuussa Patches pääsi soolona reissaamaan rannalla, ja Jet kokeili canicrossin lisäksi bikejoringia. Loppukuusta kävimme Jetin kanssa fyssarilla, missä sen niskaongeman syy selvisi, ja saimme harjoituksia, joilla pitää se ruodussa. Halloweenina tuli myöskin täyteen viisi vuotta elämää Jetin kanssa, sillä Jet tuli meille halloweenina.


Marraskuussa aloitin treeniohjelman canicrossia varten, mutta se vähän jäi, kun Jet loukkasi koipensa reissussa ja itse sairastelin. Patches alkoi myöskin tulla mukaan Jetin lyhyemmille lenkeille, vaikka se hieman vauhtia hidastaakin. Jetin kanssa lähdimme julkisilla Skotlannin pääkaupunkiin ja takaisin, mikä oli varsin tapahtumarikas reissu, sillä matkustimme junalla, kävelimme keskustassa ja samoilimme kukkuloilla.


Joulukuussa aloitin Marcothon-haasteen, josta sain tehtyä kolmasosan, kunnes motivaatio laski, kun Jet tarvitsi urheilulomaa, ja oli tylsää juosta samaa kierrosta ympäri kylää monta kertaa joka päivä, ja laiskotti, ja mitä vielä... Pentusuunnitelmat alkoivat varmistua, ja vaikkei ensimmäinen suunnitelma onnistunutkaan, niin plan B on aika magee. Kävin myöskin lässyttelemässä perheeni kavereiden luona kylässä olevalle pikkupennulle ja leikkimässä toisten tuttujen luona olevan saksanseisojapennun kanssa, jonka kanssa saan säännöllisesti olla tekemisissä. Joulu kului rauhaisasti kotona koirien muutettua jonkin aikaa sitten ulkoa sisälle, ja nyt vietämme keskenämmä uutta vuotta. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Koirakolmikko kiittää kommentistasi!