perjantai 23. joulukuuta 2016

Pennunhankkijan vastuu


Koirapiireissä puhutaan paljon kasvattajan vastuusta, ja koiranomistajien vastuusta, mutta harvemmin tulee asiaa pentua hankkivan vastuusta sitä pientä pintaraapaisua enempää. Monesti tunnutaan ajateltavan, että pentuihin liittyvät asiat ovat kasvattajan ongelma, vaikka pennun hankkija vaikuttaa asioihin yllättävän paljon. Rescuet syyttävät kasvattajia kodittomien koirien paljoudesta, sairaat koirat ovat kasvattajien ongelma, omistaja on vastuussa koiransa teoista, mutta suunnitteluvaiheessa oleva koiranhankkija usein unohtuu, vaikka hankintaankin kuuluu aivan omat vastuunsa. 


Untitled

Pentua hankkiessa tulisi päivänselvien asioiden lisäksi kiinnittää enemmän huomiota siihen, mitä tukee. Kaikki tietävät, että pentutehtailu on huono asia, mutta mikä on pentutehtailua? Pentutehtailun stereotypia on haiseviin häkkeihin ahdetut koirat, joiden pennut luovutetaan aivan liian aikaisin, mutta pentutehtailu on ainakin minusta moniuloitteisempaa ja yhä vaikeampaa havaita. Kennelliitot eivät suoraan sanoen tee kovinkaan hyvää työtä pitääkseen sitä poissa, sillä narttujen ja urosten pennutusrajoituksilla, ej-rekistereillä niin sanotuille välipentueille, jotka eivät perussääntöjen mukaisia ja hyvin pienillä terveystutkimusvaatimuksilla on rotukoirakasvattajankin helppo pentutehtailla ilman, että kokematon koiranhankkija sitä pentutehtailuksi edes tunnistaa. Koiran rotu tai roduttomuus ei ole tae terveydestä, tai koiran "laadusta", vaan ostajan on tehtävä omat tutkimuksensa tulevan koiransa taustoista.

Rescuet usein myöskin harrastavat kasvattajien syyllistämistä kulkukoiraongelmiin, vaikka vastuulliset kasvattajat eivät ole syynä siihen vaan vastuuttomat pennunhankkijat ja vastuuttomat kasvattajat, joilla on takavalotakuu, eli kun pentu on lähtenyt ja rahat saatu, se ei enää kiinnostakaan. Sterilointia ja kastrointia mainostetaan ratkaisua suuren kotia tarvitsevan koirien määrän vähentämiseen, vaikka todellisuudessa vastuullinen koiranomistaja osaa pitää juoksuisen narttunsa urosten luota poissa tai uroksensa kaukana juoksuisista nartuista, joista tietää. Jos ei siihen pysty, niin on hieman kyseenalaistettava omistajan koulutuskykyjä, tai koiraan laitettua aikaa ja vaivaa. 

Todellisuudessa nämä ongelmat vähenisivät, jos pennunhankkijoilla olisi jotain hajua, mitä he ovat tukemassa, tai mihin he ovat ryhtymässä. Ei sitä koiraa tule hankkia, ellei ole varma, että sen haluaa ja ole edes jonkinlaista suunnitelmaa erilaisten tulevaisuuden skenaarioiden varalle. Toki joskus tapahtuu sellaisia asioita, joita ei voi ennustaa, mutta aika paljon voi järjestellä asioita, jos vain vaivautuu yrittämään. 

Se, mitä tukee olisi myöskin aika tärkeää tietää, sillä aivan kaikkialla vallitsee kysynnän ja tarjonnan laki. Jos hankkii sekundakasvatuksesta koiran ajatuksella, ettei se mihinkään vaikuta, kun koiran toiselle vanhemmalle on kuitenkin tehty halpa silmätutkimus, muttei muuta, ja kasvattaja haluaa yli tonnin pennusta, joka syntyi c-sektiolla näin kärjistetysti, koska se on vain se yksi koira on pennunhankkija aivan väärässä. Sehän vaikuttaa asioihin paljon, sillä löytyy varmasti joku toinen ja kolmaskin, joka hankkii pennun samalla periaatteella, milloin vastuuttoman kasvattajan bisnes kukoistaa, koska joku aina ostaa ne kalliit pennut, joihin ei ole paljoa vaivaa edes pistetty.

Aivan liikaa syytetään kasvattajia koiramaailman ongelmista, vaikka pennunhankkijat ovat vastuussa, niin monesta asiasta. Lyttykuonoiset, töppöjalkaiset ja pitkäselkäiset eivät enää näkyisi kasvatettavien koirien listoilla, jos pennunhankkijat todella vaivautuisivat lukemaan niiden rakenteen aiheuttamista ongelmista jättäen sellaisen rodun edustajan hankkimatta, sillä silloin kasvattajilla ei olisi mitään syytä kasvattaa. 

Vastuullinen kasvattaja voi pelastaa vain, niin paljon koiramaailmassa, kun vastuuttomat pennunhankkijat hankkivat koiransa mistä ja miten sattuu. Vastuullinen kasvattaja voi antaa neuvot ja varoitukset, tutkia koiransa kunnolla, sanoa ottavansa pennun takaisin, jos se tilanne tulee eteen, että koirasta on luovuttava, mutta tämä auttaa ainoastaan, jos tuleva pennunomistaja kantaa oman kortensa kekoon ja tukee tällaista kasvatusta, sekä laittaa vaivaa pentunsa kasvatukseen. Vastuullinenkaan kasvattaja ei aina tunnista hyvin valehtelevaa vastuutonta pennunhankkijaa, joka väittää aivan muuta, kuin mitä todellisuus on, milloin ei voida välttää niitä harmillisia tilanteita, joissa nuori koira kiertää kotia toisensa perään, eikä kasvattaja edes voi etsiä koiralle hyvää kotia, kun omistaja ei haluakaan pitää yhteyttä. 

Untitled

Ehkä olisi aika unohtaa ne ”adoptdontshop”-hashtägit (minulla ei ole mitään rescuekoiria vastaan, mutta se tuputtaminen on ärsyttävää, mutta siitä joskus omassa postauksessaan) ja kasvattajien syyttäminen, ja alkaa sen sijaan painostamaan enemmin koiria hankkivia laittamaan vaivaa koiransa ostoon. Sosiaalinen media on tehokas keino mainostaa asioita, niin aika nopeasti leviäisi tieto pennunhankkijan vastuusta, ja ehkä jotain alkaisi iskostua ihmisten kalloihin. Aina voi toivoa asioiden muuttuvan, mutta valitettavasti en näe sen tapahtuvan missään lähitulevaisuudessa...

10 kommenttia:

  1. Hmm ensinnäkin nyt on kyllä pyydettävä tarkennusta, mitä tarkoitit tuolla ettei ej rekisteri ole hyvä juttu vai häh? :-D Ej rekisterihän on myös paljon muutakin kuin välipentueet. Omat nartut on rekisteröity ej rekisteriin, koska olivat nartun ensimmäinen pentue ja synnytys osoittautui vaikeaksi. Kasvattaja halusi välttää samat ongelmat tulevaisuudessa, että pennut syntyisivät luonnollisesti ja halusi taata sen sillä, että tuo pentue rekisteröitiin ej rekisteriin, mikä on mielestäni todella hyvä asia.

    Mutta sulla on erittäin hyvä pointti tekstissä ja juurikin sillä ostajan infoamisella pitäisi olla hyvät mahdollisuudet saada pentutehtailuakin pienemälle, koska jos ei ole kysyntää niin ei ole tarjontaakaan.
    Itse pidän aina kasvattajaa valitessa mielessä sen, että mitä minä tahdon tukea. Kasvattajan ajatusmaailman on vastattava omaani ja koirien huolehtimisessa tulee olla samat periaatteet.
    Paljon näkee ostajia jotka menevät selaamaan jotain tori.fi tms. ja sieltä valitaan joku, mikä on sopivalla hinnalla ja söpö. Harvemmin lähdetään edes kysymään tai vaatimaan sen kummempaa taustatietoa, koska jos ilmoituksessa lukee tyyliin, että pennut ovat kasvaneet perheen keskellä ja syntyneet omista koiristamme niin siihen yleensä luotetaan kyllä todella sokeasti.
    Siitä tulikin mieleeni yksi tärkeä osio, millä mielestäni saataisiin myös ongelmaa hallittua. Se että esimerkiksi keltainen pörssi, tori.fi, apula, mitä näitä nyt on, niin tarkastaisivat oikeasti hieman niitä ilmoituksia ihan niidenkin takia, mitä tuolta rajan takaa tuodaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuollaiseen tilanteeseen, kun sun koiran kasvattajalla se on tietysti oikein hyvä asia, mutta se on myös se paikka, mihin rekisteröidään kaikkia puolivillaisesti tehtyjä pentueita, joiden vanhemmilla ei ole edes pevisaa vastaavia tutkimuksia, mikä muutenkaan harvrmmin vaatii kovinkaan paljoa. Ej-rekisteri antaa vastuuttomille kasvattajille porsaanreiän, milloin he voivat teettää huonoja pentueita useammin - vastuulliset kasvattajat sen sijaan hyödyntävät sitä juuri kuten sun tapauksessa. Tähän tarvittaisiin ehkä muutos siihen, että ne koirat joita kasvattaja ei halua jalostukseen käytettävän menisivät perusrekisteriin, mutta kennelliiton papereihin olisi laitettu sellainen endorsement niin kuin monet täällä tekevät, milloin pentuja ei voi rekisteröidä ellei kasvattaja nosta endorsmentia pois. Näin voitaisiin välttää niitä pentueita, jotka eivät seuraa edes perussääntöjä, mutta vastuulliset kasvattajat voisivat siltikin rajoittaa pentueidensa jalostuskäyttöä.

      Mulla oli sama periaate tuon tulevan pennun kasvattajaa valitessa - bordercollie-kasvattajia on älyttömän paljon, mutta rajasin ne joilta pennun voisin haluta muutamaan ja selvitin lisää heidän kasvatusmoraaleistaan yms., sillä kaikkea ei netti kutenkaan kerro.

      Joo, tuota näkee ja paljon. Samalla tyhmällä tavalla me hankimme Nessienkin, ja vaikka se oli ihana koira ja kaikkea, niin täytyy sanoa, et enää ikinä noin tuntemattomista taustoista pentua, niin voisi välttää helpommin kaikenmaailman ongelmia.

      Tuo olisi ehdottomasti hyvä, jos noilla sivuilla olisi vaikka joku tiimi, joka spesialisoituisu lemmikkien ilmotuksiin, eikä päästä läpi niitä vedätyksiä ja laittoman tuonnin kuuloisia.

      Poista
    2. Mutta jos ei olisi ej rekisteriä niin antaisi se yhä laajemman mahdollisuuden pennuttaa juurikin niillä pentueilla, jotka ovat ihan suunniteltuja yms, mutta syystä tai toisesta eivät jalostukseen kelvollisia niin ilman ej rekisteriähän nuo koirat menisivät fi reksiteriin..?

      Ja sama tosiaan täällä, kun valitsin aussie ja husky kasvattajia. Itselleni kuitenkin yksi iso periaate se, että tavalla tai toisella kasvattaja pyrkisi tukemaan ja kunnioittamaan rotujen alkuperäistä käyttötarkoitusta.

      Niin ja tosiaan eihän sitä voi kaikkea aina heti tietää, mutta sen vuoksi mielestäni näistä asioista ei voi koskaan keskustella liikaa ja etenkään yrittää valaista ja neuvoa. Todella hienoa, että teillä meni Nessien kanssa kaikki hyvin.

      Poista
    3. Siis tarkoitin sellaista vaihtoehtoa, kuin Britannian kennelklubilla, että kasvattaja voi laittaa koiran rekisteriin sellaisen pykälän, milloin koiran jälkikasvua ei voi rekisteröidä, eli tekee saman kuin ej-rekisteri, muttei tarvita toista rekisteriä, mutta ej-rekisteri ei anna samalla vastuuttomien kasvattajien pennutella, miten sattuu kaikenlaisia ”välipentueita", jotka ei siitä syystä fi-rekisteriin pääse. Tällöin kaikkien olisi seurattava edes pevisaa, mutta koirien jalostuskäyttöä voitaisiin silti rajoittaa.

      Joo, nää on sellaisia aiheita, että niistä voisi puhua, vaikka kuinka paljon. Nessien kanssa siis ei mennyt kovinkaan hyvin pari viimeistä vuotta, minkä takia en kyllä todellakaan halua enää noin tuntemattomista taustoista koiraa. Kaikki oli hyvin, kunnes mikään ei enää ollutkaan hyvin. Toki Nessien ongelmat olisivat voineet tulla tutkitummasta suvustakin olevalle koiralle, mutta todennäköisyys olisi ollut pienempi. Tuohon ekaan viestiini taisi tulla tähän kohtaan mulle joku typo puhelimella, kun vastailin.

      Poista
  2. Hattua nostan! Tärkeä aihe ja riittävän tiivistetysti ja selkeästi, samalla kuitenkin kattavasti sitä käsittelit :) Voisin itsekin kirjoittaa aiheesta ja lähestyä sitä hiukan eri valosta.

    Kurja juttu on se, että ikään kuin lakipykälien sisällä ja kennelliittojen hiljaisen hyväksynnän alla tapahtuu todella tasotonta pennutusta. Ihan mitä nyt itsekin mainitsit esim. lyttykuonot. Harmi, että nykyään ei tarvitse mennä edes lyttykuonojen pariin. Riittää kun ottaa esimerkeiksi rakastetut ja yleistyneet kultsut tai sakemannit, puhumattakaan muista paimenista.

    Vastuuttomaan koirankasvatukseen tulisi puuttua tiukemmin, eikä vain hiljaa hyväksyä turhaa pennutusta. Ostaja on tässä kohtaa avainasemassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Olisi todella mielenkiintoista lukea sultakin postaus aiheesta, kun kaikilta tulee aina, niin erilaisia pointteja, mikä herättää aina mukavasti pohdintaa ja keskustelua.

      Se on tosiaan harmi, ettei kennelliitto enää osaa pitää koiria terveenä, vaan antaa kaikenlaisien sekundakoirien olla jalostuskoiria ja kasvattajat saavat kasvattaa, miten sattuu, kunhan ruksi tulee edes muutamaan ruutuun. Britannian kennelliitto on tässä vielä huonompi kuin Suomen, sillä koirilta vaaditaan huomattavasti vähemmän terveystutkimuksia... Se on myös harmillista, että nykyään tuntuu roduilla olevan ihan älytön lista ongelmia, jotka vain pahenevat ja pahenevat, kun muutoksia ei haluta tehdä.

      Poista
  3. Ensinnäkin täytyy kiittää todella mainiosta ja ajatuksia herättävästä tekstistä! Sain itsekin postausidean aiheeseen liittyen.

    Pentutehtaat ja muut pimeät pennut ovat surullinen ilmiö, joihin porukka haksahtaa milloin rahan, milloin kiireen ja milloin puhtaan sinisilmäisyyden takia. Ihminen tuppaa olemaan siinä mielessä vähän tyhmä, että oppii usein vasta kantapään kautta. Elli Kinnunen kirjoitti joskus eräässä artikkelissaan mielestäni osuvasti: "Kun asia ei kosketa ihmistä, se ei kosketa. Sitä ei silloin voi kutsua välinpitämättömyydeksi tai vastuuttomuudeksi, se on vaan merkki siitä että asia ei ole päässyt vielä edes käsittelyasteelle. -- Ei muovipussien pohjien kestävyys ole mikään juttu mikä mulle kuuluisi, paitsi sitten kun se pettää ja jotakin tippuu varpaille niin että sattuu."

    Toisaalta mie koen myös hyvin isona ongelmana sen, kuinka rekisteröityjä pentuja kaupataan usein niin kovin vastuullisena valintana yhtään kyseenalaistamatta. Kennelliittojenkin alla, kun tosiaan tapahtuu vaikka ja mitä. Ainakaan Suomen Kennelliitolla ei tunnu olevan välineitä eikä vissiin aina haluakaan pistää porukkaansa ruotuun. Pennunetsijän täytyy osata karsia jyvät akanoista siitäkin porukasta ja koen, että se voi olla vielä hankalampaa kuin pentutehtaan tai pimeän pennun tunnistaminen. Ensimmäistä koiraansa hankkiva ei useinkaan osaa esittää niitä oikeita kysymyksiä ja kiinnittää huomiota oikeisiin seikkoihin, vaikka oliskin ottanut sinänsä selvää asioista (nimim. "Kokemusta on").

    Ostajan vastuuta saisi kyllä korostaa entisestään, sillä valistuneet ostajat ohjaavat kasvatustoimintaakin parempaan suuntaan. Se kuulu kysynnän ja tarjonnan laki pätee tosiaan hyvin monessa asiassa, myös tässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti! Hienoa, että tää on herättänyt pohdintaa, olisi mielenkiintoista lukea sunkin postaus, kun sen saat kirjoitettua. :)

      Täällä on todella vahvaa tuo kauppaus, että rekisteröity pentu on aina hyvä pentu, vaikkei asia tosiaan aina, niin ole, kun kasvatus voi etenkin Britannian kennelklubin alaisena olla vähän, mitä sattuu. Pennunostajalta vaaditaan tietyllä tapaa kokemusta tai todella suurta pohjatyötä, että he saisivat nykyään fiksulta kasvattajalta koiransa, eikä vain rahaa haluavalta tai pentuja sen takia teettävältä, että ne ovat söpöjä ja naapurissa oli samanrotuinen uros.

      Ostajalla on tosiaan suurikin vaikutus koiramaailman tulevaisuuteen, mitä tulisi korostaa enemmän, ja muistuttaa koiria hankkiville, että juuri he vaikuttavat siihen, millaista kasvatus on tulevaisuudessa.

      Poista
  4. Mielenkiintoinen teksti! Näkisin että suurin ongelma koiraa hankkiessa on tiedon puute mikä ajaa pennunostajan hommaamaan pennun kasvattajalta joka tehtailee kymmeniä pentueita vuodessa, trokarilta joka kuljettaa pennun näytille huoltoasemalle tai "vahinkopentueesta" joka toistuu 2krt vuodessa jne. Valitettavasti on paljon liikkeella ihmisiä joilla ei ole tuontaivaallista tietoa terveystutkimuksista, vastuullisen ja vastuuttoman kasvattajan eroista tai ostajat eivät ymmärrä ylipäätään koirien päälle yhtikäs mitään. Tietenkin on sitten sellaisiakin ihmisiä jotka haluavat päästä helpolla ja halvalla mutta tulevat siinä tukeneeksi epämääräistä toimintaa ja pahimmassa tapauksessa kuseneensa omaan nilkkaan. Tiedon levittäminen myös "tavallisen kansan" riveihin on yksi keino millä saisi oikeasti ehkä jonkinverran vähennettyä vastuuttomien tehtailijoiden/kasvattajien toimintaa mutta ei sekään noita kokonaan poista. Aina kolikolla tulee olemaan kääntöpuoli. Olen itse syyllistynyt tietämättömyyteen edellisen koiran kohdalla ja en tiennyt millaista kasvatusta tulin tukeneeksi. Jos siitä ei mitään muuta hyvää seurannut niin ainakin tuli opittua kantapään kautta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :)

      Sepä se, tieto olisi tärkeää ja sen tiedon ymmärtäminen myöskin. Jos ostaja ei ymmärrä, miksi ne luustokuvat otetaan, ei ostaja koe niitä tarpeellisiksi ja valitsee sitten juuri sen halvan tutkimattomasta suvusta olevan pennun. Pitäisi saada ”peruskansa" vaan ymmärtämään tiedon tärkeys, vaikka välillä on todella hankala iskostaa niiden ”mun papan koira eli 15 vuotta terveenä, eikä sen vanhemmista toista ees tiedetty"-tyyppien ja muiden elämänkoululaisten päähän.

      Itsehän teimme saman virheen Nessien kohdalla, että tieto puuttui tai sitä ei ymmärretty. Itsehän en silloin ymmärtänyt koiranhankinnasta muuta kuin että silloin tulee koira, mutta yhdeksänvuotiaalta ei olisi muuta voinutkaan olettaa. Muistan kyllä äitini olleen hieman skeptinen sekarotuisen ottamisen suhteen juurikin tuntemattomien taustojen vuoksi, mutta jotenkin se Nessie kuitenkin meille silti tuli. Koirana varsin opettavainen ja olihan se ihana, mutta siinä tuli opittua, että oli koira rodullinen tai roduton, niin haluan tuntea taustat.

      Poista

Koirakolmikko kiittää kommentistasi!