perjantai 2. joulukuuta 2016

Marcothon 2016

Mikä olisikaan parempi tapa aloittaa joulukuu, kuin osallistua haasteeseen, minkä ideana on pakottaa itsensä juoksemaan joka päivä joulukuun ajan vähintään 5km tai 25 minuuttia säässä kuin säässä useimmiten pimeässä ainakin omien aikataulujeni takia? Varmasti moni muu asia, mutta hullu, mikä hullu, niin tänä vuonna päätin osallistua Marcothon-haasteeseen. Ensimmäinen lenkki on jo takana, tänään ehdin varmaankin valoisaan aikaan juoksemaan, ja seuraavat 29 päivää ovat vielä edessä. 

Untitled

Viime vuonna huomasin Marcothon-haasteen liian myöhään, joten en voinut osallistua siihen, sillä ideana on juosta joka päivä koko joulukuun ajan ainakin 5km tai 25 minuuttia riippuen siitä, mikä vaan sattuu tulemaan vastaan ensin, mutta tänä vuonna päätin haastaa itseni. Joku ihminen aikoinaan keksi tämän haasteen joulukuulle, kun joku toinen vuonna 2009 haastoi itse itsensä juoksemaan marraskuussa joka päivä, ja Marcothon-haaste keräsikin nopeasti huomiota juoksijoiden keskuudessa, sillä Skotlannissa ainakin joulukuu on säänsä puolesta hirveimpiä kuukausia, joten niissä olosuhteissa juokseminen päivittäin on ihan kunnon haaste. 

Itse olen melko huono motivoimaan itseäni juoksemaan yksin, sillä inhon asfaltilla juoksemista (polkujuoksu ja canicross ovat taas sitten ihanaa), eikä meidän kylästä oikein muuta löydy kuin asfalttia, ellei lähde kauemmas, enkä yksinään kuitenkaan halua kekkuloida pimeissä metsissä rotkojen reunoilla. Ryhmässä (esim. canicrossporukat) on oikein kiva juosta metsässäkin pimeällä, mutta yksin se ei olekaan, niin hauskaa, vaikka kerran minä meninkin naapurikunnan metsään juoksemaan pilkkopimeässä, koska oli ”pakko treenata" (vanhempani eivät sen sijaan hirveästi innostu ideasta, että lähden kaukausiin metsiin pimeällä). Tarvitsen kuitenkin usein jonkinlaisen tavoitteen motivoidakseni itseäni juoksemaan, sillä muuten minulta jää helposti mukamas kiireiden vuoksi useamman viikon treenit välistä. Haaste, joka alkoi heti (muistin sen eilen...) olikin hyvä saamaan minut liikkeelle, vaikka olisikin tylsä juosta samoja teitä edes-takaisin huonosti ladatun otsalampun valossa.

Eilen mukaani tuli Jet, joka sipsutti nätisti vierelläni perusvaljaissaan ja kaupunkihihnassaan (joka päivitti edellisen, jonka se tuhosi Edinburghissa) pois kotoa juostessa, mutta takaisin kääntyessä se olisi halunnut vetää, milloin kirosin, miksi ihmeessä olin ottanut peruslenkkikamat, enkä canicrossvarusteita mukaan. Pois kylän keskustasta (jos sitä nyt sellaiseksi voi sanoa) päästessä annoin Jetin juosta vapaana, mikä oli huomattavasti helpompaa, kuin hihnan kanssa säheltäminen. Aluksi juokseminen tuntui kamalalta, sillä polveni sattui (polviongelmani ovat olleet hyvin vähäiset oikeanlaiset pohjalliset saatuani, mutta asfaltilla juokseminen tai pitkän tauon jälkeen juokseminen saa ne sattumaan), mutta jatkettuani matkaa se oli ihan ok. Toinen asia, mikä tuntui ensiksi raskaalta oli jatkuva juokseminen, mutta hetken kuluttua se ei ollutkaan vaivalloista, ja matka taittui oikein sujuvasti. Ei pitäisi taukoilla, niin olisi kivempi juosta aina... Jetistä juokseminen oli hauskaa, vaikka hieman se ihmetteli, kun kuljimme samaa reittiä edestakaisin. Aikansa pihassa käveltyään ja minun tehtyä sen venytykset sille lenkin jälkeen se hakkasikin minua jo tassuillaan ja käski leikkimään ja tekemään saman uudestaan, koska Jetiltähän ei koskaan lopu energia. 

Untitled

Totta puhuen halusin jättää haasteen kesken jo ensimmäisen juoksulenkin aikana, mutta sain itseni jatkamaan edes juostakseni sen minimin ja lenkin jälkeen olikin ihan hyvä olo, enkä edes stressanut lukuisia tulevia kokeitani koulussa, niin paljoa (Higherit ovat hirveitä, etenkin jos on tarpeaksi tyhmä päättääkseen tehdä kuusi vuodessa, vaikka suositus on viisi...). Pian lähdenkin tämän päivän juoksulenkille! Saa nähdä, saanko tämän haasteen suoritettua kunnialla loppuun asti...

Oletteko te kuulleet Marcothonista, tai suorittaneet Marcothon-haasteen?

4 kommenttia:

  1. Oho, melkonen haaste! Moni joka kylmiltään lähtee, niin vetää itsensä piippuun jo ensimmäisen viikon jälkeen. Lepo- ja kehonhuoltopäivät on kuitenkin olennaisia peruskuntoilijalle. Matka ja/tai juoksuaika sentään on onneksi maltillinen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ei ihan helppo haaste varsinkaan, jos ei taustalla ole juoksukokemusta. Mulla on aina ollut suhteellisen helppo palata parin viikon taukojen jälkeen juoksemisen makuun, niin sentään pohjakunto löytyy. Haasteen ohjeissa tosiaan luki, ettei kannata aloittaa ellei ole jonkin verran edes säännöllisesti juossut. Ite koitan säädellä niin että joinain päivinä juoksen sellaista todella hidasta hölkkää ja joinain nopeammin, niin ei tule heti ongelmia. Jet ei joka päivä juoksemaan tule, kun se tarvii lepopäiviä, kun se aina välillä lenkeillä päättääkin vetää, vaikkei varsinaisesti canicrossaamaan oltaisikaan lähdetty.

      Poista

Koirakolmikko kiittää kommentistasi!