keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Mummokoiran kuulumiset

Patchesistä en ole kirjoitellut hetkeen, vaikka se on pyörinyt tuttuun tapaansa mukana arjessa häseltäen ja keksien omia juttujaan. Patches on edelleen varsin nuorekas tapaus, mutta vanhuus on myöskin alkanut näkymään arjessa pikkuhiljaa. Miten se on sitten näkynyt arjessa? Entä, mitä Patchesille yleisesti kuuluu?

Untitled

Patches tulee nykyisin melkein aina minun ja Jetin kanssa samaan aikaan iltalenkille, sillä mieluummin kuljen pimeässä kahden ison koiran kanssa, kuin yhden, ja samalla Patches pääsee lenkille. Parin kilometrin lenkeillä se pysyy oikein hyvin Jetin vauhdissa mukana, mutta pitemmille reissuille harvemmin otan sen mukaan, kun sen kävelynopeus ja kunto ovat Jetin kuntoon ja nopeuteen verrattuna aivan erit, eikä Patches oikein pidä Jetin puolijuoksusta pitemmillä matkoilla. Usein iltalenkin loppupuolella käyn vielä puistossa juoksuttamassa koirat, milloin Jet innokkaasti pyytää Patchesiä leikkimään, milloin Patches ottaa pari sprinttiä ja sitten tutkii itsekseen puistoa ravaillen. 

Irtipitolenkeillä Patches pystyy edelleen menemään kauaskin aivan, kuten se voi, niin tehdä hihnalenkeillä yksin kulkiessaan omaan tahtiinsa. Irtipitolenkeillä on se hyvä puoli, että Patches saa rauhassa säädellä vauhtinsa, eikä sen ole pakko kulkea samaa vauhtia, kuin Jetin, joka haluaa aina mennä vähän kaikkialle ja nopeasti. Irti kulkiessaan Patches yleensä ravailee kymmenen metrin säteellä meistä, mutta on lähiaikoina kadotellut korviaan usein, niin vapaanapitoa on rajoitettu jonkin verran. 

Nyt kylmempien ilmojen tultua on Patches pitänyt takkia, kun sen karva ei ole vielä täydessä mitassaan kesän hieman myöhäisen trimmauksen jäljiltä. Aamuisin Patches on hieman väsyneempi, mutta päiväsaikaan se on yhtä virkeä kuin nuori pentu, ja lenkeillä sitä usein luullaan aina nuoremmaksi yksilöksi koiristamme. Hihnan nähdessään Patches menee ilohyppypomppuriehumismodeen, milloin se hymyilee korvasta korvaan ja haukkujen säestyksellä tanssahtelee riemusta tajutessaan pääsevän lenkille. Liikkeelle lähtiessä se tottelee minua kivasti, eikä perseile, mutta pikkuveljeni kanssa kulkiessa se välillä tekee, mitä huvittaa, kunnes Patches on taas tottunut veljeni kanssa kävelemiseen ja rauhoittuu. Se testailee edelleen rajojaan, milloin missäkin, mutta yleisesti ottaen se on ihan fiksu vanhuskoira lenkeillä.

Untitled

Vanhuus on samaan aikaan kaunis ja hieman harmillinen juttu, sillä se on upeaa, että koira pystyy elämään vanhaksi terveenä, mutta samalla se on harmillinen siitä, että pikkuhiljaa se hiipii arkeen mukaan etenkin jättikoirien kanssa. Patches on onneksi edelleen elämänsä kunnossa, vaikka se hieman onkin saattanut rauhoittua. Hullua ajatella, että pian se täyttää jo yhdeksän, ja on ollut, niin monta vuotta osana meidän perhettä, ja toivottavasti sillä on vielä monta vuotta edessä kanssamme. Se on kyllä ihan paras mummokoira ikinä. ♥

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Koirakolmikko kiittää kommentistasi!