perjantai 4. marraskuuta 2016

Juostaan niin kovaa kuin vaan voidaan

Canicross on sellainen laji, mitä rakastan, mutta unohdan helposti, miten ihanaa se onkaan. Kun annan juoksemaan lähtemisen venyä muistan lähinnä juoksemisesta tulevan tuskan, enkä sitä adrenaliinia, minkä tuntee, kun kiitää koiransa kanssa eteenpäin. Silti tulee aina lähdettyä uudelleen juoksemaan ja muistettua, miksi rakastankaan canicrossia. 

Untitled

Eilen menin Jetin kanssa taas canicrossporukkani kanssa treeneihin, kun kyydin saaminen onnistui ja olen viimeinkin alkanut tottua uuteen viikkorytmiini, johon kuuluu töissä käyminen. Tällä kertaa treenit järjestettiin pientä puistoa kiertävällä reitillä, jonka juoksimme neljä tai viisi kertaa saadaksemme hieman yli 5 kilometriä juostua. 

Ensimmäiset pari kierrosta juoksimme hieman tasaisempaa vauhtia muun ryhmän tahdissa, milloin Jet juoksi rauhallista vauhtia edelläni, mutta turhautui hieman, kun se ei päässyt juoksemaan kunnolla, milloin se hidasteli hieman, mutta kannustaessa se jatkoi kevyttä vetämistä. Toiseksi viimeisellä kierroksella kokeilimme kärjessä juoksemista, milloin Jet ei oikein vetänyt ja katseli ensiksi taakseen, mutta alkoi loppupuolella hakeutumaan edelleni juoksemaan, eikä sitä häirinnyt, vaikka lopussa yksi koira juoksi sen vieressä hetken. Viimeisen kierroksen ajaksi jätin muihin enemmän välimatkaa, jotta Jet saisi tehdä kunnolla töitä vetäen, niin kovaa, kuin jaloista lähtee. Ja kyllähän siitä koirasta lähti voimaa, kun se sai juosta! Jet oli oikein vauhdikas, ja saimmekin muut aika monta kertaa nopeasti kiinni, milloin odotimme taas jonkin aikaa, kunnes meillä oli tilaa vetää kunnolla. Jet veti hienosti koko kierroksen loppuun asti, vaikka oli sitä ennen kuitenkin juossut rauhallisemmalla temmolla useamman kierroksen. Onni on hyvän työmoraalin omaava koira.

Untitled

Kaiken kaikkiaan treenit sujuivat oikein hyvin, ja ensi viikolla aloitan Jetin kanssa intensiivisemmän treeniohjelman canicrossin suhteen, jotta olisimme toivottavasti kisavalmiita ensi kautena, kun tänä kautena emme nyt ehtineetkään aloittaa kisaamista. On kyllä mukavaa treenata koiran kanssa, joka yrittää aina parhaansa!

2 kommenttia:

  1. Ihania kuvia! Onko sulla kamera mukana yleensä myös juoksulenkeillä ja miten saat sen kuljetettua mukana niin ettei se hölsky häiritsevästi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) En ota kameraa mukaan juoksulenkeille, vaan se tulee vain mukaan vaelluksille ja erikseen valokuvausreissuille. Niillä mulla on kamerareppu, joka suojaa sitä pieniltä iskuilta ja sateelta.

      Poista

Koirakolmikko kiittää kommentistasi!