tiistai 20. syyskuuta 2016

Sheipataan tulevaisuus

Haluaisin oppia kouluttamaan sheippaamalla. Minulla on Patchesin ruokasäiliön pohjalla naksutin, joka joskus eksyy taskunpohjalle tai Jetin suuhun (se on kiva varastaa temppuja harjoitellessa, koska siitä tulee kiva kliksuti-ääni...) ja merkkaa, milloin koira on tehnyt oikein, mutta sen paremmin en sitä oikeastaan osaa käyttää, vaikka tiedän sen olevan oikein kätevä kapistus. 

Untitled

Jet ei ole sellainen koira, että se tarjoaisi kovinkaan helpolla mitään. Pentuna sille ei tehty harrastuksia ajatellen mitään pohjia, sillä sen piti olla lähinnä kotikoira, joka mahdollisesti jonain päivänä menisi näyttelykehään. Se on oppinut tarjoamaan joitain asioita nykyään, mutta yleensä se tarjoaa sellaisia juttuja, joita se on jo oppinut aiemmin. Osasyynä tähän on varmaankin koulutustyylini, joka ohjeistaa koiraa jopa liikaa. Olen välillä hieman kärsimätön, joten en millään malttaisi katsella, kun koira miettii, mitä pitäisi tehdä, muttei tajua mitään pitkäänkään aikaan. Päädyn useimmiten ohjeistamaan koiraa käsimerkein tai namilla ohjaten, milloin koko treenin pointti menee ohi, koska homma ei loppujen lopuksi iskostu Jetin päähän, sillä se ei joudu itse miettimään. Se joutuu vain seuraamaan ohjeitani, jotka se olettaa saavansa seuraavallakin kerralla aivan, kuten namitkin, joita se saa runsaasti. 

Nessielle aikoinaan opetin kepit ketjuttamalla, milloin niistä tuli todella tehokkaat ja nopeatkin. Jet taaseen vuoden pituisen agilityuransa aikana ei koskaan oppinut keppejä kunnolla, koska ohjeistin liikaa, eikä se myöskään malttanut keskittyä aivotyöskentelyä vaativaan hommaan. Temppuja treenaamme melko harvoin, mutta kerran naksuttelin Jetille jalkojenvälistä pujottelemisen. Olin yrittänyt ohjata käsiavuin, näyttää pallolla, namittaa, kunnes lopulta maltoin antaa koiran itse miettiä, mitä vaadin. Ensiksi sen piti tulla vain kerran jalkojeni välistä, kunnes se sujui varmasti, ja vasta sen jälkeen lisäsin vaativuutta. Jet rauhoittui loppujen lopuksi miettimään ja oppi aika hienon jalkojenvälistä pujottelun. Ihan valmis sekään ei ole, mutta viiden askeleen verran se pujottelee kuitenkin. Vaikka naksutellen sen kanssa menee huomattavasti kauemmin, kuin interaktiivisemman koiran kanssa saada temppu aluilleen, oppii se tempun kokonaisuudessaan tempun suhteellisen hyvin verrattuna siihen, millainen siitä tulisi liioilla ohjeilla. Sillä on aivot, joita sen pitäisi saada käyttää.

Untitled

Sheippaaminen kiehtoo minua koulutusmallina, sillä siinä on jotain todella hienoa, kun koira oivaltaa itse asian ilman apua. Nessien kanssa sheippasin todella monet asiat, tai ainakin yritin sheipata, vaikka kriteeristä lipsuinkin varmaan useammin, kuin muistan. Mutta silloin, kun maltoin antaa koiran itse pohtia ilman ohjeita, tuli tekemisestä hyvää ja itsevarmaa. 

Seuraavan koiran kanssa (joka tulee muuten joko keväällä tai kesällä riippuen kumpana ajankohtana pentu syntyy!) haluaisin pääasiassa sheipata sen temput, peruskäskyt yms. Haluaisin opettaa tulevan koirani oivaltamaan itse asioita, jotta sille on helpompi opettaa useampi asia, sillä se on oppinut oppimaan. Pentu varmasti hoksaakin sheippaamisen idean nopeasti, mutta itse tarvitsen rutkasti harjoitusta, jos haluan onnistua tavoitteessani. Minun pitää opetella oikeasti odottamaan ja antamaan koiran itse miettiä ilman, että puutun koko ajan tekemiseen.

Haluaisin kokeilla Jetin kanssa sheippaamista kunnolla siten, että minulla on edes jotain hajua, mistä aloittaa. Osaan kyllä naksutella naksuttimella ja merkata pienet etenemiset, mutta en ole varma, osaanko määritellä, milloin vaadin liian nopeasti liikaa. Sen takia joudunkin usein varmaan ohjaamaan koiraa kesken niiden miettimisajan. Jetillä on myöskin tapana turhautua, jos se ei saa tarkempia ohjeita alle minuutin kuluttua siitä, kun annan sen miettiä. Tällöin se alkaa haukkumaan, pomppimaan ja tunkemaan kuonoaan takkiini, sekä joskus myös repimään sitä. Se haluaa huomiota, eikä ymmärrä, miksi olenkin yhtäkkiä hiljaa ja ainoastaan odotan. Noin ison koiran kanssa tuollainen riehuminen käy epämiellyttäväksi, milloin laitan sen vain tekemään jonkin helpon tempun, minkä jälkeen ohjaan sen uuden tempun alkeiden läpi. Ja, niin menee treenin alkuperäinen pointti taas sivusuun. Mutta, miten aikuisen koiran opettaa yhtäkkiä oppimaan aivan erilaisella tyylillä, kuin aiemmin?

Untitled

Projekti opettaa Jet oppimaan operantisti vaatii rutkasti kärsivällisyyttä meiltä kummaltakin, sekä minulta suurempaa tietoa sheippaamisen perusteista. Se kuulostaa simppeliltä, mutta itse tykkään tietää kaiken nippelitiedon asioista. Minun pitäisi miettiä jotain hyvin yksinkertaisia liikkeitä, joista aloittaa, jotta oppimisen opetteleminen on ensiksi helppoa, eikä heti liian vaikeaa, milloin Jet tekee kaikkea muuta, kuin opettelee asioita. Maltti on valttia.

2 kommenttia:

  1. Oi että, istu kun nenä päähän mun ajatuksiin! Sheippaaminen olis tosi hyvä tapa opettaa, mutta voi että kun on niiin malttamaton... Ja Koda on välillä niin pohdiskeleva, että vaan tuijottaa mua jos en anna ohjeita. Uusien esineiden kanssa se tarjoaa kyllä toimintoja, mut muissa jutuissa ei niinkään. Mut niinhän se on että pitäis ensin kouluttaa ittensä ja sit vasta alottaa koiran kanssa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, Jet myös harrastaa sellaista, että se tarjoaa ainoastaan perusasentoa ja istuu siinä, kunnes saa enemmän ohjeita... Esineiden kanssa toi joko kiertää ne tai ottaa ne itselleen, mutta siihen sekin pitkälti rajoittuu. Pitäisi vaan opettaa itsensä opettamaan tuota koiraa. :D

      Poista

Koirakolmikko kiittää kommentistasi!