lauantai 6. elokuuta 2016

Onnistuneet tokotreenit

En ole hetkeen treenannut tokoa. Oikeastaan en ole tainnut pitää useampaan kuukauteen kunnon treenejä. Lyhyitä pikaharjoituksia olen tehnyt silloin tällöin, mutta muuten motivaationi tokon suhteen on ollut todella hukassa. Eilen kuitenkin löysin sen kipinän treenata uudelleen. Eilen muistin, miksi rakastankaan treenata tokoa Jetin kanssa. 

49

Idea treenaamisesta tuli pitkälti siitä, kun ostin koiranruokaostoksilla ollessani heräteostoksena raakaruokintaan tarkoitettuja lihakuutioita treeninameiksi. Hetken epäröin, kannattaako minun käyttää niihin rahaa, kun nappulakin toimii treeninamina ihan hyvin, emmekä me ole tehneet kuin vähän jotain hömppätreenejä lähiaikoina, mutta päätin silti kokeilla, josko paremmat namit saisivat Jetin keskittymään paremmin. 

Ulkona satoi kaatamalla, kun tulin Patchesin kanssa lenkiltä, joka oli osa sen uutta laihdutusohjelmaa (siitä lisää myöhemmin). Olin litimärkä sisälle tullessani, joten suunnitelmanani oli oikeastaan istua sisällä, kunnes sade laantuisi hieman ennen Jetin lenkkiä, tai että olisin edes saanut hieman motivaatiota lähteä uudestaan kaatosateeseen kastumaan. Minulle tulikin tylsää, ja sitten keksin mennä treenaamaan pihalle tokoa, vaikka sateessa koirat nukkuisivat varmaan aika paljon mieluummin patjoilla pehmustetussa kopissaan.

Harjoittelimme treenien alussa, niinkin simppeliä asiaa kuin perusasento. Tarkoituksena oli vahvistaa perusasennon paikkaa ja paikoillaan pysymistä perusasennossa, vaikka kehuisinkin, sillä Jetillä on hätähousuna tapana nousta ylös pomppimaan heti, kun sanon sille edes ”hyvä”. Aluksi Jet jätti hommat aina sikseen, kun se kuuli naksauksen, joka merkitsi sitä, että se oli tehnyt oikein ja saisi pian palkkaa, mutta maltillisesti tekemällä toistoa toiston perään alkoi Jetiltä sujua perusasennossa hieman rauhallisemmin istuminen. Teimme myös sellaista treeniä, missä jätin Jetin paikoilleen ja kutsuin sen uudestaan perusasentoon. Jos rintamasuuntani oli koiraan päin tarvitsi Jet vielä käsiapuja, mutta ollessani selin koiraan se tuli aika hyvin oikealle paikalle, vaikka välillä se jäikin hieman turhan taakse tai meni liian eteen.

Paikkikset olivat hyvin suurena osana treenejä. Perusasennosta maate meneminen oli Jetistä todella ärsyttävää, mitä se protestoi hieman inisemällä, vaikka edessäni ollessaan se menee ihan mielellään maate. Maahanmenoon tarvittiin välillä useampi käsky paikkistreenien aikana, mutta Jet jäi todella hyvin paikoilleen ja odotti hienosti aloillaan, kunnes palasin sen luokse ja käskin sen perusasentoon. Kerran Jet nousi ylös paikkiksen aikana, kun koitin kiertää sen, milloin tuli huomattua, että Jetin näköpiiristä poistuminen on sille ainakin vielä liikaa, mutta muuten Jet pysyi joka kerta hienosti maassa. Yhden kerran se myöskin nousi perusasentoon takaisin ennen, kuin annoin sille luvan nousta, mutta kaiken kaikkiaan Jet oli hyvin kärsivällinen ja rauhallinen silloin, kun treenasimme paikkiksia.

Seuruu oli treenien aikana varsinainen pettymys. Jet ei pysynyt mukana menossa lyhyemmilläkään pätkillä, eikä varsinkaan pitemmillä. Käännöksissä se painoi jalkaan, eikä ollut tosiaan mukana, vaikka yleensä tiukat käännökset vasemmalle takaisinpäin ovat sen bravuuri. Pihalla olevat kanit ja sivussa odottavat herkut taisivat olla hieman liian suuri houkutus eilisten treenien aikana Jetille...

Treenasimme myös ihan tavallisia luoksetuloja superpalkalla (lihaa ja rutkasti kehuja), jotta ne pysyisivät toimivina irtipitolenkkejä ajatellen, sillä telttailureissullamme Jet huomasi, ettei se olekaan, niin hirveää mennä pitemmälle kuin viiden metrin päästä minusta. Muutenkin hyvä niitä on vahvistaa, kun kyseessä on kuitenkin koira, joka saattaa kyseenalaistaa asioita. Jetin luoksetulot olivat treenien aikana pääasiassa reippaita, vaikka joku haju nurmikolla saikin kerran yhden luoksetulon hieman viivästymään.

Untitled

Kaiken kaikkiaan treenit olivat melko onnistuneet ja palauttivat kadonneen tokointoni. Tänään tuli jälleen mentyä treenaamaan keskittyen eilisen treenin ongelmakohtiin, kuten maahanmenon hitauteen, mitkä olivat tänään parempia. Edessä ollessani Jet teki supernopeita maahanmenoja, mutta perusasennosta maahan meneminen oli siitä edelleen hieman kummallista. Perusasentoa ja paikkiksiakin tuli jankattua, jotka sujuivat kummatkin ihan kohtuullisesti. Joka tapauksessa Jetin kanssa oli kiva treenata tokoa eilen ja tänään, kun se malttoi keskittyä, eikä haukkunut minulle mitenkään ylenpalttisen paljon. Jos nyt vain saisin pidettyä tämän tokoinnon...

2 kommenttia:

  1. Kiva kuulla, että teillä on mennyt treenit ihan mukavasti! :)Suosittelen sulle, että kannattaa vaan treenata paljon sivulletuloa, mutta monenlaisista suunnista jne. ettei koira kyllästy ja se oppii, että sivulle tulo on sivulle tulo mistä asennosta tahansa. Sitten kun koiran sivulletulo on hyvä, niin seuraamisen harjoittelukin on paljon helpompaa, kun koiralla on haju kunnolla paikasta. Ja just seuraamisessa kannattaa vaikka alkuun tehdä ihan muutaman askeleen pätkiä (voi aloittaa vaikka 1-3 askelta sivulletulosta ja palkka) että koiralle tulee idea kunnolla selväksi ja siitä tulee hauskaa. Pitkien matkojen teko voi vaan viedä koiralta seuraamisintoa ja tulee helpommin epäonnistumisia, joista ei pääse palkaamaan koiraa.. Mutta treeni-iloa sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, sivulletuloa ja perusasentoa pitäisi treenata ahkerammin, sillä vaikka perusasento tuolla on kiva, niin usein se joutuu korjaamaan sen, kun se tulee ensin vähän väljästi tai vinoon, vaikka tietää, mihin sen pitäisi oikeasti istahtaa, koska se osaa kyllä nopeasti korjata paikan oikeaksi nopsaan, kun palkkaa ei tulekaan.

      Seuruu sujuu tuolta yleensä hyvin, kun se luonnostaan kiehnää aina jaloissa, niin aikoinaan jalostin siitä sitten tokoa varten suhteellisen tiiviin seuruun. Pallopalkalla se on tosi hyvin hommassa mukana, vaikkakin poikittaa välillä hieman, mutta sen muistaakseni viimeksi korjailin palkkaamalla vasemmalta puolelta kainalosta. Teemme yleensä sekaisin lyhyitä ja pitkiä pätkiä vaihtelun vuoksi, että lyhyet on just sellasia mielialannostatustreenejä ja pikkutarkkuutta varten, kun taas pitempiä pätkiä tehdään välillä kokeillakseen, miten tuo pysyy mukana erilaisissa käännöksissä (sisäkäännökset parempi kuin ulospäin kääntymiset) ja kehuja se saa pitempien pätkien aikana, kun kisaamaan tuskin lähdemme ja alemmissa luokissa saisi muutenkin hölistä koirille. Ilman kehuja kesken suorituksen se tekee välillä paremmin, mutta hyvä harjoitella sitäkin, etteivät kehut tarkoita aina suorituksen loppua, koska jos tuosta suoritus loppuu se menee kauheille härdellikierroksille. :D Kiitos tokovinkeistä, koitetaan ottaa huomioon seuraavalla kerralla! :)

      Poista

Koirakolmikko kiittää kommentistasi!