keskiviikko 4. toukokuuta 2016

Erilainen canicrosslenkki

Eilen menin canicrossporukkani kanssa juoksemaan ilman Jetiä, sillä se onnistui viikonlopun aikana satuttamaan toisen takajaloistaan riehuessaan pihalla, enkä halunnut rasittaa sen jalkaa liian pian, vaikka maanantaina se vaikutti jo päällisin puolin ihan hyvältä. En kuitenkaan juossut koiratta, sillä yksi juoksijoista lainasi minulle koiran juoksulenkin ajaksi. Millaista oli sitten juosta vieraan koiran kanssa?

Untitled

Pääsin juoksemaan noin puolet matkasta hyvin ystävällisen huskynartun kanssa, joka tunki ennen liikkeelle lähtemistä syliini ja ”lauloi” huskyjen tapaan. Alkumatkasta koira olisi halunnut leikkiä kovasti muiden koirien kanssa ja hyppeli hieman ilmaan innostuksissaan, mutta rauhoittui hyvin nopeasti ja juoksi oikein nätisti edelläni. Pidimme reippaan ravitahdin, kunnes hieman ennen koko lenkin puolivälipistettä pysähdyimme ja vaihdoimme omistajan kanssa koiria, sillä hän aikoi kävellä lapsensa kanssa pienen pätkän, eikä kyseinen husky halua juosta ilman, että sen omistaja on lähettyvillä. 

Juoksin loput lenkistä pienen bordercollien kanssa, joka veti todella hienosti lähes koko matkan laukalla. Koira juoksi varsin reippaasti ja päädyin itse juoksemaan kovempaa kuin yleensä, minkä takia lenkin loppupuolella minulla alkoi pistämään hieman kylkeen. Otimme muutaman lyhyen kävelytauon, mutta emme kävelleet kuitenkaan paljoa, sillä koira oli innokas, ja ryhmässä juoksen helposti kovempaa ja enemmän kuin yksin. Olisin toki voinut juosta taaempana tulevien kanssa hitaammin, mutta hei, no pain, no gain. Loppusuoralla otin kevyen sprintin koiruuden kanssa, minkä jälkeen lysähdin nurmikolle istumaan koiraa rapsutellen. 

Juokseminen on sinänsä hullu harrastus, vaikka itse juostessa yrittäessään kovaa alkaa väsymään ja tuntuu kauhealta hetken, kun jalat ovat hapoilla, niin silti joka lenkin jälkeen päätyy suunnittelemaan seuraavaa kertaa. Itselläni se, mikä saa minut kerta toisensa jälkeen yrittämään uudelleen on kannustava ryhmä, juoksemisen aiheuttama vauhdin hurma ja se, kun koira jaksaa innostua juoksemisesta itse, niin juoksen pitkälti sen koiran takia. 

Untitled

Oli kivaa juosta vaihteeksi vieraan koiran kanssa, koska se oli ihan erilaista, kuin oman koiran kanssa juokseminen. Oli myöskin mukava keskittyä vaihteeksi pelkkään juoksemiseen, kuin siihen, että osaako koira nyt ohittaa vai ei, kun pystyi luottamaan siihen, että koira osasi hommansa. Oli mukavaa juosta vaihteeksi hieman rentouttavampi lenkki (tai no, jos nyt juoksulenkkiä voi ikinä kutsua rentouttavaksi...). Hauskaa vaihtelua, torstaina sitten Jetin kanssa, jos saan kyydit järjestettyä, kun auto hajosi...

2 kommenttia:

  1. Voisitko antaa vinkin tuohon Flickristä kuvien jakamiseen? En saa millään sitä jaettua bloggeriin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Klikkaa haluamaasi kuvaa –> Oikeassa alareunassa on oikealle osoittava nuoli, klikkaa sitä –> Valitse ylävalikosta ”embed” ja kopsaa linkki –> Liitä se postauksen html-osastoon

      Poista

Koirakolmikko kiittää kommentistasi!