torstai 31. maaliskuuta 2016

Vuoristoratareitti

Tänään palasimme vihdoin takaisin canicrossailun pariin, koska sekä minä, että Jet olimme kummatkin taas terveitä. Jetin niska parani jo aikapäiviä sitten, mutta Patches päätti lysähtää Jetin päälle kolmikon kiirehtiessä autosta pois metsäreissunsa jälkeen, minkä vuoksi Jetin sairasloma piteni hieman. Nyt kuitenkin kaikki oli kunnossa, joten lähdimme innolla Strathclyde Country Parkiin canicrossaamaan. 

Untitled

Onnistuin heti alkuun tekemään sellaisen virheen, että menin väärään puistoon. Vaikka olinkin lukenut viestin, jossa oli tiedot tämän illan juoksulenkistä moneen kertaan, päädyimme ensiksi Chatelheraultiin... Autuaan tietämättömänä lähdin kohti puistoa parkkipaikalta, ja harjoittelimme koirakon ohittamista, koska sellainen seisoi polun varrella. Ohituksessa Jetillä oli hyvä draivi eteenpäin, eikä se edes kiinnittänyt huomiota flexinsä päässä seisoskelevaan pikkukoiraan lainkaan. Hiukan tämän jälkeen tarkastin kännykästäni, missä päin puistoa oli tarkalleen suunnitelmana miitata ja tajusin, että olin väärässä puistossa. Soitinkin äkkiä äitille, että menin väärään puistoon, ja koska hän ei ollut ehtinyt kauas, hän kääntyi auton kanssa ympäri ja tuli hakemaan minut ja Jetin Chatelheraultista heittääkseen meidät oikeaan puistoon. 

Lähdimme canicrossporukkamme kanssa metsäreitille, jota he kutsuivat ”roller coaster”-reitiksi ja syynä tähän taisi olla se, että polku mutkitteli paljon sekä sisälsi monta pientä ylä- ja alamäkeä. Jet lähti heti alkuun hyvin juoksemaan, eikä vitkastellut ollenkaan, vaan piti jatkuvasti alussa haluamani tempon. Välillä se jätti vetämättä ravissa, mutta kunnolla kannustaessa se lähti taas liikkeelle paremmin. Alkumatka sujui muuten hyvin, mutta kahden spanielin lähtiessä ohittamaan meitä, käännähtikin Jet ympäri ja pomppasi koiria päin. Käskin sen sitten sivuun, mitä se tottelikin heti, ja tuskin se muuta olisi tehnytkään, kuin koittanut riehua kaksikon kanssa. Tämän jälkeen jatkoimme matkaa ongelmitta. 

Puolessa välissä lenkkiä pysähdyimme joen varrelle juottamaan koiria, milloin Jet kahlaili kaikessa rauhassa vedessä. Koirien juottamisen jälkeen palasimme parkkipaikalle päin, ja tällöin Jet veti ihan kunnolla laukalla, mutta oli silti hyvin kuulolla ja hidasti raville jyrkkiä alamäkiä varten käskystä. Vuoristoratamaisella reitillä oli todella hauskaa pinkoa ihan kunnolla, ja Jetkin selvästi nautti hommasta. 

Untitled

Päädyimme ryhmän kanssa vahingossa jakautumaan kahtia, kun otimme vahingossa eri käännöksen kuin kärjessä juoksevat. Juoksimme silti suunnilleen saman verran kuin alkuperäisenä suunnitelmana oli, ja matkaa kertyikin viitisen kilometriä. Kaikki koirakot kerääntyivät parkkipaikalle samoihin aikoihin, milloin vaihdoimme kuulumisia venyttelyn, koirien suihkuttelun (kannettava koirasuihku näytti niin siistiltä!) ja niiden autoihin laittamisen ohessa. Itse menin tämän jälkeen vielä pariksikymmeneksi minuutiksi järvelle, jossa Jet sai polskia vähän. Tällöin Jetiä tuli rapsuttelemaan jokin pariskunta snautserinsa kanssa, enkä edes suuremmin noteerannut toista koiraa, milloin Jet jätti sen pääasiassa täysin huomiotta vapaana ollessan. Lopussa sen uteliaisuus heräsi hieman ja se meinasi koiraa mennä kohteliaasti katsomaan, mutta palasi luokseni, kun kevyesti otin sen kaulapannasta kiinni ja käskin sivuun. Tuollaiset jutut lisäävät tosi paljon luottoani omaan idioottikoiraani.

Kaiken kaikkiaan oli todella kivaa olla taas juoksemassa, eikä se viisi kilometriä tuntunut edes pahalta, kun oli muitakin juoksemassa. Yksin nimittäin teen mieluiten vaan sprinttejä, koska hidastelen silloin liikaa pitkillä matkoilla. Nyt oli myös illalla sen verran valoisaa, että pääsi palaamaan metsäreiteille, mikä oli oikein hauskaa, ja lenkin loppupuolella näin Jetin kanssa todella kauniin auringonlaskun, milloin auringonsäteet loistivat oransseina puiden lomasta, mikä ehdottomasti kruunasi jo valmiiksi hyvän canicrossailulenkin.

4 kommenttia:

  1. Vähänkö kuulostaa kivalta!! Juoksitteko monikin samaa vauhtia?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juostiin silleen, että kaikilla oli kunnon hajurako edellä olevaan koirakkoon, mutta silti kaikki meni aika lailla samaa vauhtia, kun päädyimme kaikki samoihin aikoihin parkkikselle. Edellä olevat menivät toki hieman kovempaa kuin taaempana kulkevat, mutta joskus paikat vaihtui vähän lennosta, niin juostiin suunnilleen samaa vauhtia.

      Poista
  2. Kuulostaa suorastaan vituttavan idyllisen ihanalta ja idylliseltä. :D <3 Onko vetokoiralajit suosittuja Skotlannissa? Tai varmaan lähinnä nää sulan maan lajit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, se on sillon idyllistä, kun ei sada (ja täällä sataa suurimman osan ajasta)... :'D Canicross on suhteellisen suosittu vetokoiralajeista, ja kisakaudella aktiivisesti eri tahot järkkää kisoja ja treenejä ympäri vuoden. Harrastajia on canicrossin puolella suhteellisen paljon, sillä kisoissa aikuisten luokissa usein juoksee abouttirallaa sata koirakkoa ainakin sillä pääradalla eli 5km kisassa. Bikejoring on myös jonkun verran vähemmän suosittu, koska siinä on isommat riskit ja koiran täytyy oikeesti olla aika varma vetokaveri (ettei lähde villikanien perään), mutta kyllä siinäkin kisaa tyyppejä - tosin suurin osa bikejor-kisoista on pohjoisessa, mikä rajoittaa hommaa hieman. Kolmipyöräisillä kärryillä (rig) kisaavia valjakoita löytyy paljon pohjoisesta, missä Skotlannin valjakkourheilun kattojärjestö järkkää suurimman osan kisoistaan. Etelässä ei paljon olekaan reittejä, missä voisi turvallisesti treenata valjakkoja. Kickbiket ovat suht uusia täällä, mutta niiden kanssa vetoa harrastavia näkyy koko ajan enemmän ja kisaluokkiakin on alettu pitämään. Talvilajeja ei oikeen pääse harrastamaan, kun lunta ei ole tarpeeksi paitsi ehkä joskus satunnaisesti pohjoisessa (pohjoisella tarkoitan highlandseja), ja valjakoilla siellä taitaa ollakin talvirenkaat varalla ja tosi lumisille päiville joku rekikin jossain.

      Poista

Koirakolmikko kiittää kommentistasi!