tiistai 8. maaliskuuta 2016

Kauhukaksikko kukkuloilla

Olemme olleet taas viikonlopun aikana ahkeria seikkailemaan Jetin ja Nessien kanssa. Lauantaina kävimme Nessien kanssa canicrossaamassa, ja Jet sai miitata taas tuntemattoman koiran. Äitienpäivää vietimme kiipeämällä äitini, Nessien ja Jetin kanssa Tintolle. Millaiset fiilikset Nessien canicrossailusta jäi? Miten Jetin miitti sujui? Millainen oli minun ja Jetin kolmas retki Tintolle?

Untitled

Lauantai-aamuna heräsin vaihteeksi aikaisin, mitä harvemmin teen viikonloppuisin, vaikka olenkin silloin aina pirteämpi ja iloisempi... Joka tapauksessa menin aamulla äitini kanssa juoksemaan ja otin Nessien mukaan, jotta saisin nähdä, miten se juoksee tällä hetkellä yksin, sillä se on alkanut Jetin kanssa juostessa laiskottelemaan. 

Nessie oli koko juoksulenkin ajan oikein reipas ja vaikutti sprinttien jälkeen hieman väsyneeltä, mutta silti tyytyväiseltä kävelytaukojen aikana. Tuo koira on ihana canicrossatessa, sillä se vetää luonnostaan todella hyvin ja tasaisesti. Tuli taas intoa lähteä treenaamaan tuon kanssa enemmän, sillä Nessiessä on oikeasti potentiaalia kunnon vetokoiraksi!

Lenkkimme venyi hieman pitemmäksi kuin piti, sillä kun olimme melkein viimeisen kilometrin suoralla, vastaamme tuli kolme weimarinseisojaa vapaana, joten lähdimme takaisin leveämmälle kohdalle lenkkireittiä, missä pystyin tarjoamaan Nessielle parhaat mahdollisuudet onnistumiseen ohituksessa. Hopeanharmaa kolmikko oli oikein hyvin omistajansa hallinnassa, joten ohitus oli siinä mielessä oikein rauhallinen, joten Nessiekin kulki oikein nätisti ja vikisi vain hieman. Myöhemmin vastaamme tuli flexissä snautseri, milloin menin suosiolla seisomaan sivutielle, sillä Nessie inhoaa snautsereita sydämensä pohjasta. Käskin Nessien istumaan ja pidin sen huomion minussa, milloin se käyttäytyi todella mallikkaasti. Vautsi Nessie!

Untitled

Nessien juoksuttamisen jälkeen lähdimme lähikaupunkiin Jetin kanssa miittaamaan yhtä rotikkaurosta. Menimme tahallaan paikalle ajoissa, jotta Jet saisi purettua turhat energiansa pois ennen, kuin se tapaisi vieraan koiran. Jet päätti vaihteeksi inhota kuonokoppaa ja riehui jonkin aikaa sen kanssa, mutta lopulta tyytyi kulkemaan se päässään oikein nätisti ja käyttäytyi hienosti koiran tullessa paikalle omistajineen.

Jetin osalta miitti sujui oikein hyvin, eikä se kiinnittänyt paljon yhtään huomiota vieraaseen koiraan. Satunnaisesti se katsoi sen suuntaan, mutta muuten se vain keskittyi kiltisti hihna löysällä kulkemiseen. Omistajan kanssa ei vaihteeksi ollut paljoa puheltavaa, sillä hän ei ollut kovinkaan puhelias, vaikka itse koitin edes höpistä jotain koirista. Veikkaan, että hän oli hieman kummastunut, etten ollutkaan aikuinen, sillä Facebook-viestistäni ei ihan arvannut, että olen 15... No, Jetille se oli silti oikein hyvä kokemus.

Untitled
Untitled

Äitienpäivänä lähdimme äitini, Jetin ja Nessien kanssa Tinto-kukkulaa kiipeämään. Tinton vieressä olevat matalemmat kukkulat olivat varsin ruuhkaisia, joten aluksi menimme hyvin paljon edes takaisin Nessien takia, sillä emme halunneet ihan heti ohitella pikkukoiria ilman kunnon tilaa, sillä Nessie räyhää enemmän pikkukoirille kuin isoille, koska se on tottunut paremmin isoihin koiriin. Loppujen lopuksi päädyimme vain kulkemaan rohkeasti eteenpäin polulla kauhukaksikon kanssa, sillä koiria tuli jatkuvasti vastaan, emmekä olisi päässeet minnekään, jos olisimme aina lähteneet niitä karkuun. Itse mäessä menimme kanervikkoon kököttämään ohitusten ajaksi, mikä varmasti näytti varsin mielenkiintoiselta Nessien haukkuessa lyhyen hihnan päässä ja Jetin käydessä ylikierroksilla, koska sitä kyllästytti hidastelu...

Jet oli suuren osan matkasta vapaana, sillä se on fiksu vaelluskaveri, eikä lähde karkuteille yleisesti ottaen. Hihnassa ollessaan se kulki kevyesti vetäen edellä lukuunottamatta jyrkimpiä kohtia, joilla se kieltäytyy täysin vetämästä. Jos se on näissä kohdissa kukkulaa vapaana, se pitää huolen siitä, etten saa sitä kiinni, koska vetäminen ei innosta sitä jyrkässä mäessä. Vapaana ollessaan se taaseen juoksee reippaasti edelläni mäkeä ylös kuin mikäkin kauris.

Untitled
Untitled

Mitä korkeammalle pääsimme, sitä vähemmän väkeä tuli vastaan, joten lumirajalla päästimme Nessienkin irti, jotta se sai juosta hieman Jetin kanssa. Jet oli itse hirveän innoissaan syvästä lumesta, jota löytyi aina siellä täällä, kun taas Nessietä kiinnosti enemmän kanervikossa kulkeminen, mutta pysyi se kuitenkin käskystä suhteellisen lähellä ja tarvittaessa polulla. Huipulla vietimme vain hetken ja nappasimme parit kuvat (joissa me olemme Jetin kanssa hyvin fiksun ja filmaattisen näköisiä), minkä jälkeen lähdimme takaisin alaspäin.

Alamäki on aina huomattavasti helpompi kuin ylämäki, eikä se enää rasita polviani samalla tavalla kuin ensimmäisellä Tinto-reissulla. Jetin pidin pääasiassa silloin vapaana, mutta äitini joutui kulkemaan hihnassa vetävän Nessien kanssa, sillä kukkulan juurella on lammaslaumoja, joita Nessie ei varmana jättäisi käskystä rauhaan. Parkkipaikalle kulkevalla aidatulla suoralla molemmat piskit pääsivät irti retken viimeisiä rallitteluja varten, ja me ihmiset juoksimme koirien perässä. Autolla koirat saivat juotavaa ja sen jälkeen läksimme takaisin kotia kohti.

Untitled

Kaiken kaikkiaan meillä oli hyvä viikonloppu. Minua hymyilytti paljon, ja Jet oli oikein järkevä sekä lauantaina että sunnuntaina, eikä Nessienkään käytöksessä paljoa moitittavaa ollut. Maanantaina meillä oli huiput agilitytreenit, joista tulee lisää juttua omassa postauksessaan videon kera!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Koirakolmikko kiittää kommentistasi!