maanantai 15. helmikuuta 2016

On aina kiva huomata, et jossain ollaan kehitytty, eikä olla, niin surkeita kuin viimeksi

Melkein koko viikon kestäneen sairastamisen jälkeen palasimme viikonloppuna vauhdikkaaseen elämäntyyliimme. Lauantaina seikkailimme uusilla mailla, ja sunnuntaina harjoittelimme Jetille aiemmin haastaviksi huomattuja asioita canicrossin parissa. Missä me sitten seikkailimme? Kuinka canicrosstreenimme sujuivat?

Untitled

Lauantaina halusin lähteä edeltävänä viikonloppuna löytämälleni maalaistielle koiria juoksuttamaan ja uutta paikkaa tutkimaan, sillä kaipasin pientä seikkailua melkein viikon kestäneen talossa istumisen jälkeen. Kauhukaksikko pääsi mukaani tutkimaan uutta reittiä, sillä se vaikutti minusta aiemman pikaisen katsaukseni mukaan niille sopivalta juoksutuspaikalta.

Hiekkatie johti kuusimetsän luokse, joka vaikutti joiltain osin vanhalta hakkuualueelta. Metsä oli melko ison oloinen, siellä oli suurehko lampi ja muutamia niittyjä. Aluksi Nessie sai olla noin kymmenen metrin liinassa, jonka olin tehnyt koirien hihnoista ja kotoa löytämästäni nylonnauhasta. Myöhemmin otin Nessieltä liinan pois, sillä se vaikutti häiritsevän sen menoa, koska hihnojen lukot tekivät liinasta hieman painavamman kuin perässä sulavasti tulevasta narusta, ja Nessie vaikutti muutenkin olevan todella hyvin kuulolla, sillä se tuli aina reippaasti luokse käskystä, kun sitä kutsuin. Jet oli tuttuun tapaan lähes koko ajan vapaana, ja nautti selvästi uuden ympäristön tutkimisesta, sillä se uskalsi irrota välillä hiukan kauemmas, eikä vain pyörinyt jaloissani.

Kilometrejä ei ehtinyt puolessatoista tunnissa paljoa kertyä, sillä pysähtelimme jatkuvasti tutkimaan uutta ympäristoä, ja halusin räpsiä edes muutamia kuvia muistoksi. Kahden koiran kanssa wannabe-taiteelliset räpsyt eivät oikein onnistu, sillä molemmat tunkevat kuviin ja Jetillä on jatkuvasti kiire leikkimään, vaikkei Nessie oikeasti edes leiki sen kanssa, mutta jonkin sortin valoa ruudulle halusin silti kaapata... Pari pyrähdystä koirat taisivat reissun aikana yhdessä ottaa, mutta muuten ne keskittyivät omiin menoihinsa tai minun mielistelemiseen. Kummasti on oma arvoni noussut niiden silmissä, kun ne ovat joutuneet jakamaan aikaani lenkeillä toisin kuin ennen, milloin pystyin viemään ne ainoastaan yksin lenkille.

Untitled

Mitään kovinkaan suurta kommellusta ei sattunut, vaikka Nessie hieman kokeilikin rajojaan järven jäällä. Menimme tosiaan metsälammen rannalle viettämään aikaa hetkeksi, sillä Nessie vaikutti pysyvän ihan hyvin maalla, ja sillä näytti olevan hauskaa sen läimiessä etutassuillaan järven rantaveden jäätä. Jetistä minulla ei ollut huolta, että se lähtisi järven jäälle seikkailemaan, sillä se inhoaa jäätä, eikä se veteenkään helpolla oma-aloitteisesti lähde. Puuhasin Jetin kanssa rannalla kaikessa rauhassa, kunnes huomasin, että Nessie oli löytänyt omasta mielestään tarpeaksi kestävän kohdan jäässä ja lähti kävelemään järven jäällä. Koska Skotlannissa järvet, lammet tai varsinkaan meret harvemmin jäätyvät kunnolla, karjaisin Nessielle heti luoksetulokäskyn, ja yllättäen piski lähti heti tulemaan juoksujalkaa luokse. Jää murtui juuri, kun se ehti rantaan, mutta koira ei edes kunnolla kastunut, sillä reissun lopuksi se oli ainakin yhtä kuiva kuin Jet, joka ei edes kastellut tassujaan. Tämän jälkeen lähdimme pois järven rannalta, sillä Nessie olisi todennäköisesti kokeillut onneaan uudestaan.

Järviepisodin jälkeen käveleskelimme vielä hetken kaikessa rauhassa lumisateessa, kunnes soitin äitilleni, että tulisi hakemaan meidät ennen kuin aurinko ehtisi laskea. Koirat olivat tyytyväisiä reissun jälkeen, ja itse olin iloinen uuden vapaanajuoksutusalueen löytymisestä. Tuo oli jopa niin syrjässä, että sinne voi jonain päivänä viedä koko koiralauman riehumaan, mikä on ihan huippujuttu, sillä nuo eivät ole saaneet pieneen ikuisuuteen juosta koko lauman voimin muualla kuin kotipihalla.

Untitled

Ystävänpäivänä lähdimme Jetin kanssa Strathclyde Country Parkiin vetovarusteet mukanamme. Suunnitelmanani oli harjoitella sprinttejä, suuntia, hätästoppeja ja muita hyödyllisiä käskyjä, sekä juosta pitkähkö lenkki. Jetistä huomasi, että se oli vihdoin ja viimein tajunnut canicrossin idean, sillä kun annoin sille ”hike on”-käskyn, se lähti heti juoksemaan edelläni laukalla. Vautsi Jet! Päädyimme harjoittelemaan Jetin kanssa edessä seisomista käskystä ennen liikkeelle lähtöä, ja se tajusi sen parilla toistolla. Juosten teimme pienen kierrosharjoituksen, sillä halusin kokeilla, tajuaisiko Jet mennä täysillä, jos se olisi epävarma, miten kaukana sen pallo olisi. Kävelimme ensiksi pienen pätkän kierrosta, ja kun pääsimme Jetille lämppälenkillä tutuksi tulleelle leveälle polulle, annoin koiralle käskyn juosta. Jet haki pienen ajatuskatkon jälkeen eteen, ja juoksi reippaalla laukalla koko pätkän pallolle asti. Ihan täysillä se ei juossut, mutta hyvin se juoksi siihen nähden, ettemme ole hetkeen harjoitelleet sprinttejä, ja että se oli Jetin ensimmäinen treeni siten, että palkan sijainnista oli epävarmuutta. Hyvä canicrosskoira siitä tulee!

Koska kuntoni oli hieman laskenut kipeänä olemisen johdosta, emme canicrossanneet, niin paljoa, kuin alunperin suunnittelin, mutta sen verran kuitenkin, että siitä oli hyötyäkin. Canicrossaamisen jälkeen teimme mukavan kävelylenkin äitini ja kahden veljeni kanssa puistossa, milloin Jet käyttäytyi oikein fiksusti. Jetin ohitukset olivat priimatasoa, ja yhden se jopa suoritti vapaana.


(c) Minna H.

Viikonloppumme oli kokonaisuudessaan toiminnantäytteinen, ja koirilla oli hauskaa. Olen myöskin hurjan tyytyväinen Jetin edistykseen canicrossin parissa, ja kauhukaksikon käytökseen nykyisin irtojuoksutuksilla (*koputan puuta*). Tänään on taas agilitytreenien vuoro Jetillä. Kirjoittelemisiin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Koirakolmikko kiittää kommentistasi!