lauantai 20. helmikuuta 2016

As long as you're smiling, I'm happy too

Koko viikon on satanut vettä, lunta ja tuullut vielä kaupan päälle. Tiistain canicrosstreenit peruttiin sään takia, joten emme ole tehneet oikeastaan mitään hihnalenkkeilyä kummempaa. Perjantaina Jet pääsi lähikaupunkiin kanssani metsään pururadalle riehumaan, mikä oli oikein mukavaa vaihtelua. Tänään aamulla päätin, että halusin lähteä Nessien ja Jetin kanssa lähimetsään seikkailemaan, vaikka taivas olikin harmaiden pilvien peittämä. Sää ei kuitenkaan meitä haitannut, sillä minulla ja veljelläni (raahasin hänet pois x-boxin äärestä metsälenkille...) oli sadevarusteet yllä, ja kauhukaksikkokin sai omat sadepukunsa ja -takkinsa päälleen. 

Untitled

Nessie ja Jet olivat kummatkin innoissan päästessään juoksemaan vapaana yhdessä ja rallitelivatkin heti irti päästyään pitkin leveää maalaistietä, joka johti metsää kohti. Jet oli yleensä se, joka haki Nessietä leikkiin, milloin Nessie otti tarjouksen riemukkaana vastaan ja lähti kiitämään Jetin kanssa mäkeä ylöspäin. Kummatkin tuntuivat muistavan reitin, sillä ne eivät harhailleet väärään suuntaan, vaan osasivat itse mennä metsän suuntaan edellämme. 

Metsässä annoin kummankin koiran samoilla melko vapaasti, sillä se vaikuttaa siltä, ettei kukaan ikinä käy siellä. Tästä syystä siellä ei meinaa löytää kunnollista kävelyreittiä, minkä takia kerran juutuin hiuksistani puun oksaan koittaessani päästä eteenpäin ja aika monta kertaa jouduin kävelemään puunrunkojen yli ja ali, sekä oksien läpi... Koiria vaikeakulkuinen maasto ei hidastanut, vaan kummallakin riitti vauhtia niiden sinkoillessa pitkin metsää puiden välistä pujotellen. 

Untitled
UntitledUntitled

Lenkki sujui pääasiassa hyvin, mutta noin puolessa välissä reissuamme päätti Nessie aiheuttaa hieman vilskettä ja vipinää... Kävellessämme kuusien keskellä löysimme yhtäkkiä pienen lammen, joka oli mäen alareunassa, mitä Nessie ryntäsi heti sen nähtyään ihmettelemään. Annoin koiran mennä, sillä se on paljon itsenäisempi kuin Jet, enkä ollut huolissani siitä, että se irtosi hieman kauemmas aina välillä kyseisessä metsässä. Kauaa minulla ei kuitenkaan mennyt tajuta, että Nessie juoksi täyttä vauhtia lammen kiertäen takaisin metsän uumeniin pois näkyvistämme ottamatta kutsuhuutojani kuuleviin korviinsa. 

Lähdimme veljeni kanssa juoksemaan koiran perään käskien Jetin etsiä Nessietä. Jet haki heti edellemme ja vaikutti oikeasti yrittävän etsiä ruskeaa monsterikoiraamme metsästä. Kun Nessietä ei vielä parinkaan minuutin kuluttua näkynyt tai kuulunut, aloin huolestua ja ajatella, että näin ne koirat katoavat, kun olen aina ihmetellyt perskärpäsen omistavana, että miten, niin moni koira täällä pääsee karkaamaan tai katoamaan (Face on täynnä katoamisilmoituksia). Sen sijaan, että me olisimme löytäneet Nessien, se löysikin meidät, sillä etsiessämme sitä kaadettujen kuusien luota, se juoksikin yhtäkkiä luoksemme. Tämän jälkeen se juoksi pienelle oksien peittämälle lammelle kahlaamaan, minne arvelen sen aiemmin karanneen, sillä paikka oli hyvin suojainen, mutta hyvin piilossa oleva, mikä selittäisi sen, miksi emme nähneet Nessietä, vaikka se oli pysynyt lähipiirissä.

Untitled

Tämän jälkeen lenkkimme sujui ilman suurempia sydämentykytyksiä, vaikka pariin otteeseen Nessie katosikin näkyvistämme huomaamattamme. Se tuli kuitenkin aina ajallaan takaisin luoksemme, sillä ei se kuitenkaan halua kauaa olla yksin tuntemattoman metsän keskellä. Pääsimme koko konkkaronkan kanssa takaisin aloituspaikallemme melko nopeasti, sillä valitsimme hieman helppokulkuisemman reitin kuin aiemmin. Odotellessamme kyytiämme heittelin koirille Jetin palloa, jota ne kummatkin hakivat, vaikka Nessie tietääkin, ettei se voi saada sitä suuhunsa kuonokopan ollessa sen päässä. Joskus se tosin vahtii Jetin palloa, milloin Jet ei saa sitä itselleen ennen, kuin minä haen sen pallon sille, mikä on Nessiestä hirveän hauska leikki.

Untitled

Autoon päästessään kummatkin koirat olivat väsyneitä, ja Nessie menikin heti maate takaluukussa, kun taas Jet odotti kotiin pääsemistä ennen, kuin se suostui lepäämään kunnolla. Väsyneet koirat ovat yleensä tyytyväisiä koiria, joten lenkki oli tässä mielessä onnistunut. Huomenna menemme Jetin kanssa todennäköisesti minivaellukselle luontopuistoon, kun veljelläni on näytelmäharjoitukset. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Koirakolmikko kiittää kommentistasi!