torstai 28. tammikuuta 2016

Tiistai-illan canicrossailut

Tiistaina lähdimme Jetin kanssa taas tapaamaan viime tiistaina tutuksi tullutta canicrossryhmää, jotta pääsisimme juoksemaan porukassa. Tällä kertaa juoksemassa oli enemmän ihmisiä koirineen, ja oikeastaan jokainen heistä oli aivan ihastuksissaan Jetistä. Se on ollut muuten pelottavan kiltti molemmilla kerroilla ja jopa nauttinut huomiosta...

Untitled

Matka Strathclydeen taittui melko sutjakasti busseilla, vaikka pieni mutka tulikin matkaan, joka melkein johti reissumme peruuntumiseen. Puolessa välissä matkaa meidän täytyi nimittäin suorittaa vaihto, ja seuraavan bussin kuski ei halunnutkaan koiria kyytiin - bussi vain ajoi ohitsemme kuskin heilutellessaan käsiään siten, että ne muodostivat ison X-kirjaimen. Onneksi seuraava bussi tuli jo 15 minuutin päästä, ja kuski oli aivan innoissaan Jetin nähdessään, joten saimmme kyydin määränpäähämme. Muuten matka sujui hyvin, mutta Jet pisti pienen shown pystyyn, kun ”sen bussiin” tuli spanieli omistajansa kanssa. Yksi kanssamatkustajista tuli hieman auttamaan, ja Jet rauhoittui saadessaan huomiota toiselta matkustajalta.

Juoksimme tällä kertaa hieman yli 5 kilometrin lenkin, josta jouduimme Jetin kanssa kävelemään vain hyvin lyhyen pätkän. Jo viikossa on kuntoni kohonnut kummasti, kun olen käynyt äitin, Nessien ja Jetin kanssa juoksemassa useamman kerran sitten viime tiistain. Jet haki tällä kertaa heti eteen juoksemaan, vaikkei mitään palkkaa odottanut sitä missään (paitsi kehut), eikä se tiennyt, missä maali oli. Jet ravasi mielellään muiden koirien perässä, vaikka joskus se ei meinannut päästä kunnolla askeltamaan, kun minun täytyi säästää energiaa hidastamalla. Takaata tulevia koiria Jet ei paria vilkaisua kummemmin huomioinut ja takaisintulomatkalla se pystyi jopa juoksemaan suhteellisen lähellä vierasta koiraa sen takana, vaikka yleensä Jet pitää omasta tilastaan. Edistystä on tapahtunut suurin harppauksin, mikä ilahduttaa minua suuresti. 

Kyytiä kotiin päin odotellessa juttelin muiden canicrossaajien kanssa, ja Jet pyöri siinä jaloissa kerjäten vuoron perään kaikilta huomiota. Siinä rupatellessamme kauempaa jolkotteli yhtäkkiä jonkun puistolenkkeilijän koira, joka nähdessään Jetin tuli suoraan sen luokse. Koska Jet hermostuu edelleen naamalle tulevista koirista, käänsin sen ympäri ja annoin koiran haistella Jetiä takaata. Kaikki sujui hyvin, kunnes koira alkoi nylkyttämään Jetiä. Koitin käsilläni huitoa koiraa hieman kauemmas ja älähtää jotain sille, mutta pääasiassa keskityin Jetin pitämiseen, ettei Jet puraisisi toista koiraa hermostuessaan liikaa. Yksi ryhmäläisistä sai koiran häädettyä pois, ja sen omistaja otti koiran kiinni jatkaen lenkkiään koira hihnassa. Tässä tilanteessa yllättävintä oli Jetin kärsivällisyys, sillä se oli hyvin rauhallinen ja murisi vasta, kun koira alkoi sitä nylkyttämään. 

Untitled

Meillä oli taas oikein hauskaa juostessa, ja reissu sai jopa Jetin väsyneeksi. Jetin koiransietokyky tuntuu kasvaneen huimasti taas, kun se on joutunut niiden kanssa tekemisiin aksasta olleen pitkähkön tauon jälkeen, mikä on ilahduttavaa, sillä sehän meni tauon alkaessa takapakkia. Ensi viikolla toivon mukaan pääsemme menemään porukan kanssa taas juoksemaan, vaikka maanantaina palaammekin takaisin agilityn pariin.

2 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Siellä oli ihana valo, mitä oli pakko hyödyntää kuvissa. Kiitos! :)

      Poista

Koirakolmikko kiittää kommentistasi!