keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Paluu canicrossin maailmaan

Jet on ollut joulukuusta lähtien tauolla canicrossista kuten agilitystäkin. Tarkoituksena oli palata canicrossaamisen pariin heti vuodenvaihteessa, mutta olin laiska. Silloin, kun olen pitänyt taukoa juoksemisesta on minun todella hankala palata sen pariin, koska käveleminen on, niin paljon helpompaa, mutta aina, kun olen käynyt juoksemassa olen iloinen, että jatkoin sitä taas. Eilen pääsimme Jetin kanssa palaamaan canicrossauksen maailmaan, kun sain järjestettyä itselleni kyydin Strathclyde Country Parkiin, minne menimme tapaamaan alueen canicrossporukkaa. 

Untitled

Matka Strathclydeen meni oikein sutjakasti busseilla, sillä molemmat kuskit onneksi tykkäsivät Jetistä ja antoivat sen tulla kyytiin. Jet oli busseissa oikein hienosti, vaikka ensimmäisessä bussissa sen oli aivan pakko moikata takanamme istuvaa naista sekä istuttava vieressäni käytävällä, vaikka edessäni olisi ollut paljon enemmän tilaa. Toisessa bussissa meinasin mennä takapenkille istumaan, mutta kun istahdin penkille, Jet päättikin hypätä vierelleni, milloin käskin sen nopeasti alas, ja vaihdoimme paikkaa sellaiselle paikalle, missä Jet ei voinut hypätä penkille.

Olimme Jetin kanssa paikalla noin puoli tuntia ajoissa, sillä olin vahingossa lähtenyt matkaan aiemmalla bussilla, kuin suunnittelin alunperin. Aloin jo epäilemään, olimmeko tulleet väärälle parkkipaikalle, ja ehdinkin lähteä etsimään toista parkkipaikkaa Jetin kanssa, kunnes huomasin, että yhdestä autosta poistui ihmisiä ja koira canicrossvarusteineen päivineen. Palasimme Jetin kanssa sinne juoksujalkaa, ettemme olisi myöhässä, emmekä olleetkaan. Pikaisten esittäytymisten jälkeen ryhmä jakautui kolmeen osaan; juoksijoihin, kävely/juoksu-porukkaan ja kävelijöihin. Jetin kanssa lähdimme juoksijoiden matkaan.

Juoksimme Jetin kanssa kärjessä yhden ryhmäläisen kanssa, ja juttelimme siinä juostessa koirista. Jet oli onneksi fiksulla tuulella, eikä häirinnyt muita tai häiriintynyt itse muista koirista. Hieman se alussa kuikuilu taakseen, missä oli muita koiria, mutta alun ihmettelyn jälkeen se keskittyi juoksemaan. Edelle se ei oikein hakenut, vaan lähinnä sipsutti vierelläni, mutta se nyt oli oletettavissakin, kun emme ole canicrossanneet ikuisuuteen. Vedimme viiden kilometrin lenkin, josta juoksimme Jetin kanssa noin neljä kilometriä, sillä loppua kohden jouduin ottamaan pari kävelytaukoa, koska olin hieman yliarvoinut kuntoni. Lenkin jälkeen juttelin muiden kanssa jonkin aikaa, kunnes kaikki suuntasivat kotia kohti. Jetin kanssa odottelimme kyytiä hieman pitempään, koska veljeni oli ollut jalkapallotreeneissä, joten käveleskelimme parkkipaikalla odotellessa, milloin Jet ehti jo virkistyä, vaikka oli juuri juossut noin neljä kilometriä - siltä ei taida koskaan loppua energia!

Untitled

Olin todella iloinen, että menimme kyseisen ryhmän kanssa juoksemaan, sillä porukka oli todella mukava ja ilmapiiri oli rento. Jet käyttäytyi myöskin oikein hienosti, mikä on aina positiivista tuon hunsvotin kohdalla. Kyytiasiat saatiin myöskin äitin kanssa, niin suunniteltua, että me todennäköisesti pystymme menemään tuonne suhteellisen säännöllisesti. Ensi viikolla uudestaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Koirakolmikko kiittää kommentistasi!