keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Sekarotuisten kasvatuksesta


Rotukoiria on tunnistettuina laaja kirjo - yli 300 koirarotua on rekisteröitynä FCI:n puolesta. Amerikan ja Britannian kennelliitot ovat rekisteröineet pienemmän määrän rotuja, mutta sama perusaate niilläkin on kuin FCI:llä. Kennelliitot ja niiden vahvimmat kannattajat näkevät sekarotuisten kasvattamisen maailmaa järisyttävänä asiana - rotukoiriahan on niin monta, että jokaiselle löytyy omansa... Vai löytyykö? Miksi niin moni on sekarotuisten kasvatusta vastaan? Miksi osa suosii sekarotuisia rotukoirien ylitse? Mikä on minun mielipiteeni?


Yleisin argumentti seropien kasvatusta vastaan on, että kaikki sekarotuisten kasvatus on pentutehtailua. Onhan toki niitä pentueita, jotka ovat puolivahingossa ja huolimattomasti toteutettuja, mutta on myös niitä, joissa asiat on harkittu ja suunniteltu ihan pienintäkin yksityiskohtaa myöten. Vastuullisen kasvatuksen tuotoksista harvemmin saa edes paljoa voittoa, kun laskee kaikki pentueesta aiheutuneet kulut pentujen ruokinnasta, vanhempien terveystarkastuksiin ja kaikesta siltä väliltä. Rotukoirissa tapahtuu pentutehtailua ihan yhtälailla - korkeat hinnat ja pevisan matalat vaatimukset etenkin monien rotujen kohdalla tekevät rotukoirien tehtailusta hyvinkin helppoa.

Rescueihmiset huutavat, että maailmassa on jo aivan tarpeaksi koiria, ja että sekarotuisten kasvatus lisää vain koirien määrää, ja että sekarotuiset vievät rescuekoirien mahdollisia koteja. Todellisuudessa vastuullisten sekarotuisten kasvattajilta ostetut pennut yleisesti ottaen menevät ihmisille, joille sekarotuisten vastuullinen kasvatus ja kasvattajan moraalit sekä etiikka ovat lähellä heidän sydäntään. Tällaiset ihmiset tuskin edes haluavat rotukoiraa lukuisista syistä, vaikka pennun haluaisivatkin. Todennäköisemmin vastuullisen seropikasvatuksen tuloksesta syntyneet pennut kilpailevat rotukoirien pentujen ja vastuuttoman seropikasvatuksen tuotoksien kanssa kodeista. Rescuekoiria haalivat itselleen kokeneemmat ja resuetoiminnasta enemmän kiinnostuneet ihmiset.


Huonosti veikattavissa olevat luonne, koko ja liikuntavaatimukset ovat toinen yleinen väitös, jonka kuulee sekarotuisten kasvatuksesta puhuttaessa. Totta puhuen rotukoirien pentujen luonteita ja tarpeita on aivan yhtä hankala arvailla. Patches ja Jet ovat kummatkin landseereita, mutta ovat kuin yö ja päivä. Jet on aina valmiina lähtemään urheilemaan ja vaeltamaan, kun taas Patches nauttii enemmän rauhallisesta maisemien katselusta rennolla lenkillä. Jet on on innokas oppimaan uutta, kun taas Patchesiä ei voisi vähempää kiinnostaa ellei luvassa ole paljon ruokaa. Tämä on vain yksi esimerkki siitä, miten paljon vaihtelua itse rotujen sisällä on luonteiden puolesta. Tarkkaan suunnitellun seropipentueen luonteita ja tarpeita pystyy melko hyvin veikkaamaan, kun vertailee kumpaakin vanhempaa keskenään. Koot pystyy arvioimaan vanhempien kokoja katsoen ja luonteet sekä pentujen piirteet ovat helposti sekoitus kumpaakin. Toki ne voivat olla sekoitus vanhempien pahimpia piirteitä, mutta niin ne voivat olla rotukoirienkin kanssa.

Rotukoirien kasvatus on tietyissä määrin hyvinkin kapeakatseista, sillä kaikki kasvattajat eivät ajattele asioita pitemmän kaavan mukaan, vaan jättävät harkitsematta sisäsiitoksen ja suljetun populaation sisällä kasvattamisesta koituvat haitat. Kun rotua ajan kanssa kasvatetaan tarpeaksi pitkään, alkavat kaikki sen populaation yksilöt olla joissain määrin sukua. Sisäsiitos tekee myöskin sen todennäköisemmäksi, että kaksi haitallista resessiivistä geeniä kohtaavat aiheuttaen pentujen sairastumisen johonkin perinnölliseen sairauteen. Sekarotuisia kasvatettaessa voidaan hyödyntää laajempaa valikoimaa koiria ja on pienempi todennäköisyys, että haitalliset geenit ovat kummallakin vanhemmista. Tämä tosin pätee ainoastaan vakavasti harkittujen ja suunniteltujen yhdistelmien kohdalla.

Vaikka monien sekarotuisten sukutauluja ei olla tällä hetkellä kirjattu ylös, ei tämä estä vastuullista sekarotuisten kasvatusta. Rotukoiria voidaan hyödyntää sekarotuisten kasvatuksessa, sillä niiden sukutaulut on kirjattu hyvin kaukaisiin sukulaisiin asti, milloin kasvattaja voi tietää, millaiset hänen projektiinsa käytettävien koirien sukutaulut oikein ovat. Joskus myöskin täysin taustoiltaan tuntemattoman sekarotuisen käyttäminen voi olla tutkimattoman sukutaulun riskin arvoinen. Jälkipolvien vanhemmat ja suku voidaan kirjata ylös, milloin pitkällä aikataululla meillä on sekarotuisia, joiden sukutaulut tunnetaan.


Itse arvostan vastuullista sekarotuisten kasvattavien ihmisten toimintaa. He näkevät ihan järjettömästi vaivaa jokaisen pentueen eteen, mitä ihailen suuresti. Toivon mukaan voin joskus tulevaisuudessa olla itsekin osana vastuullista sekarotuisten kasvatusta, joko tukien kyseistä toimintaa tai kasvattaen itse. Onhan se hyppy tuntemattomaan, mutta minä aion uskaltaa sen ottaa. Mutta uskallatko sinä?

4 kommenttia:

  1. Tosi mielenkiintoinen teksti ja kiva nähdä että joku on oikeasti perehtynyt! :) Mua itseäni risoo ehkä eniten, kun tullaan nillittämään miten pitäisi ehdottomasti pelastaa Romaniasta rescue kun ovat säälittäviä ja kituvat ja melkein kuolleita jne jne. Automaattisesti villinä elävä koira ei ole onneton ja toisekseen, mä en lähtökohtaisesti harrastuskoiraksi tai ensimmäiseksi koiraksi suosittelisi rescueta. Pentuajan ravinto on usein ollut heikkoa ja ainakaan itseäni ei nyt tässä kohtaa kiinnosta alkaa ensimmäisenä pureutumaan pelkotiloihin ja kaikenmaailman käytösongelmiin. Mutta toki voi laittaa laput silmille ja sanoa että remmirähjäys on rodunomaisuus :D

    No joo, kiva teksti, kirjoittele enemmänkin aiheesta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, itse tykkään aiheesta kovasti, joten jonkun verran on tullut perehdyttyä etenkin, kun täksi vuodeksi täytyy kouluun kirjoittaa mielipideteksti, jonka päätin tehdä tästä aiheesta (tosin enemmän tekstiä ja lisää kaiken maailman faktoja) ja biologiassa juuri käsitellään genetiikkaa. :)

      Tuo ehdottomasti ärsyttää itseänikin! Skotlannissa rescuekoiria tuputetaan joka tuutista jatkuvasti, koska niitä on järisyttävä määrä.Täällä on aivan sama haluatko seropin vai rotukoiran, niin vastaus on ota rescue, ja sitten kaunistellaan sekä peitellään kaikki niiden mahdolliset ongelmat. Huvittavin lukemani juttu yhdestä lehdestä oli kasvattajasta, joka halusi nimetä pentunsa yhden rescuekoirien puolesta tehdyn laulun sanojen perusteella joten hän kysyi lupaa, mutta saikin vastausviestinä selostuksen siitä, miten olisi muka kannattavampaa steriloida ja kastroida kaikki koirat... :’D

      Poista
  2. Itse olen aina ollut enemmän sitä mieltä että ei se sekarotuinen vaan se että koira on paperiton.
    Mä en itse ymmärrä tuota, että monet sanovat kuinka rotukoirat on niin kalliita ja niillä tehdään voittoa. Tänä päivänä on paljon sekarotuisia pentuja myynnissä samaan hintaan mitä puhdasrotuisia. Yleensä syyhän sille, että rotukoirat ovat kalliimpia on se, että niiden vanhemmille tehdään terveystarkkeja, kuvauksia yms laidasta laitaan. Kantavan röntgenit, ruoat, astutus, pentujen rokotukset ja kaikkien el käynnit yms yms yms. Tätähän harvemmin tapahtuu sekarotuisten pennuttajilla. Enkä silti sano, että kaikilla rotukoirien kasvattajilla menisi niin että ei pyydetä montaa tonnia. Onhan niitäkin jotka tuota tekevät rahasta, mutta yhtälailla kummassakin. Onneksi tosin vaikuttaisi siltä että monilla sekarotuisten kasvattajilla on lisääntymässä tuo tarkkuus.
    Ja täysin totta tuo, että ei sitä rotukoirien luonnetta voi veikata, mutta ei voi sekarotuistenkaan yhtään sen paremmin.
    Oli kyllä hyvä teksti aiheesta, mutta omasta mielestäni puolensa ja puolensa kummassakin. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kattavasta kommentistasi!

      Minusta rotukoirien hinnat ovat nousseet aivan liian korkealle, vaikka niitä tutkittaisiin, miten paljon. Kun kuvautin Jetin lonkkien ja kyynärien osalta, tuli toimenpiteelle hintaa lähemmäs 400€ (n.£350). Vaikka vanhemmat kuvattaisiin läpikotaisin, saavat ne kasvattajat voittoa ainakin jos keskikokoinen (n. 6 penneä) pentue tulee, sillä jos yksi pentu maksaa vaikka sen 1000€ (nykyisin taitavat olla vielä kalliimpia), niin kasvattaja saa pennuista n. 6000€. Kehtaan väittää,että tästä jää kasvattajalle rahaa käteen, vaikka pennut hoidettaisiin asianmukaisesti (madotus, rokotus, laadukas ruoka yms.), vanhemmat tutkittaisiin, astutuskulut ja ultrat yms, sekä pentujen sirutus sisältyisi hintaan. Toki on monia rotukoirien kasvattajia, joilla on etiikka kunnossa, eikä pentuja tuoteta rahasta. Lähinnä toin tuon pointin esille, sillä esimerkiksi pieniä seurarotukoiria on hyvin helppo kasvattaa rahastusmielessä, sillä pevisa vaatii näille vain esimerkiksi polvi- ja silmätarkit, jotka eivät paljoa maksa, mutta pennut ovat silti yli 1000€.

      Toki on myös todella paljon niitä seropeja, joita myydään samaan hintaan kuin rotukoiriakin, vaikkei niitten vanhempia olisi edes tutkittu. Tämä onkin puhdasta pentutehtailua, vaikka pentuja kuinka kovasti rakastettaisiin ja hoidettaisiin. Asia ei tosiaan ole niin mustavalkoinen, kuin voisi olla, sillä kummallakin ”puolella” on kasvattajia laidasta laitaan. Kyseinen postaus lähinnä käsitteli vastuullista sekarotuisten kasvatusta, eli kasvatusta jossa on selkeä tavoite ja vanhempien terveydestä sun muista ollaan varmoja.

      Poista

Koirakolmikko kiittää kommentistasi!