sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Vaeltelua, sikoja ja mutaisia tassuja

Olemme olleet Jetin kanssa ahkeria vaeltamaan lähiaikoina. Viime viikonloppuna nautimme rotkon reunalla kulkiessamme henkeäsalpaavista näkymistä, ja eilen reittimme lähti kotipihaltamme ilman sen kummempaa suunnitelmaa. Millainen Jet oli vaeltaessa? Sähläsikö se, vai keskittyikö se kulkemaan rauhassa? Mitä me löysimmekään vaelluksiemme aikana?


Viime viikonloppuna minulla oli tylsää, joten etsin tietokoneelta sopivan reitin vaellusta varten. Reitiksi valikoitui jälleen Clyde walkaway, sillä vaikka siellä olisi kävellyt, kuinka monta kertaa, niin aina on joitain reitin pätkiä, joilla ei ole ollut, sillä kokonaisuudessaan tuo on noin 60 kilometriä. Oman päiväretkemme pituudeksi tuli noin 10 kilometriä. Kun reitti oli selvillä, lähdimme äitini, Jetin ja kahden nuorimman veljeni kanssa autolla kohti lähtöpaikkaa. 

Jetillä oli heti autosta päästyään kamala kiire, joten se vinkui ja ölisi, kun varmistimme kaiken tarvittavan olevan mukana, milloin se joutui odottamaan ”rauhassa”. Oli aika ironista, miten olin juuri edeltävänä päivänä mennyt kehumaan, miten hienosti Jet nykyään malttaa odottaa rauhassa... Reitin alkupuolella Jet olisi halunnut lähinnä juosta, joten olin tyytyväinen siihen, että otin joustollisen vetoliinan mukaan tavallisen remmin sijaan. Pari pätkää Jet pääsi juoksemaan, kun toinen veljistäni juoksi liian kauas sprinttaillessaan, ja menimme Jetin kanssa etsimään hänet. Hienosti Jet pysyi reitillä siihen asti, että hän löytyi, vaikka itse meinasin jo kääntyä takaisin. 


Reittimme koostui peltoteistä ja rotkon reunalla olevasta polusta, mistä oli ihan huisin hienot näkymät joelle, joka kuohui alapuolellamme. Noin puolessa välissä reissua ylitimme joen sillan kautta, mutta ennen sillanylitystä ihmettelimme toisessa päässä näkyvää ”danger”-kylttiä kymmenisen minuuttia pohtien, liittyikö se siltaan mitenkään (nimimerkillä menimme kerran yhdelle sillalle, joka narisi aika ihanasti, ja seuraavalla kerralla, kun näimme sen oli silta suljettu, hups). No joka tapauksessa silta oli oikein kestävä, ja kyltti liittyi vain sillan jälkeen oleviin kaivureihin.

Juomatauon jälkeen jatkoimme matkaamme kävelytiellä, joka kulki autotien vartta, kunnes käännyimme reitille, joka vei tutulle maalaistielle päin. Matkan varrella oli aitaus, josta kuului järkyttävästi kolinaa ja ääniä, joten uteliaana menin katsomaan, mitä siellä oli. Aitauksessa oli lauma täplikkäitä nuoria possuja, ja viereisessä aitauksessa oli suuri karju ja emakko. Jonkin ajan kuluttuä Jetkin kiinnostui äänistä, ja halusi kovasti päästä katsomaan aitauksen elukoita, joten menin katsomaan kiviaidan takaa possuja yhdessä sen kanssa. Jet olisi halunnut mennä aitaukseen tai katsella possuja yhdestä raosta, mutta sinne en sitä päästänyt. Se oli aika huvittavaa, kuinka nelivuotiasta koiraani kiinnosti possut yhtä paljon kuin nuorinta pikkuveljeäni. 


Possujen katselemisen jälkeen menimme tutulle maalaistielle kävelemään Jetin tutkiessa paikkaa vapaana. Pysähtelimme (tai siis minä pysähtelin ja hidastelin) suhteellisen usein ottaakseni kuvia, koska maalaistieltä löytyi taas uutta nähtävää... Jet päätti olla pieni mustavalkoinen jaguaari ja kiipeili puunrunkojen päällä, vaikka sen piti vain seisoa niitä vasten. Ainakin se on kekseliäs!

Kotiin päästyämme olimme kävelleet 10,5 kilometriä. Reissuumme kului muutama tunti, joten Jetset oli ainakin saanut olla paljon ulkona. Minivaelluksemme jälkeen kävelin Nessien kanssa peruslenkkin, ja koska aamulla heitin Patchesin kanssa saman kierroksen, tuli päivän aikana käveltyä yhteensä 17 kilometriä.


Eilen minun oli tarkoitus mennä Jetin kanssa vain hieman tavallista pitemmälle lenkille, mutta päädyinkin seikkailemaan sen kanssa 14 kilometrin verran. Pääasiassa kuljimme asfaltilla ja ihmettelimme Jetin kanssa ylisosiaalisia lehmiä, jotka seurasivat meitä laitumen aitansa vieressä. Jetistä lampaat olivat hyvin kummallisia, joten niitä se katseli korvat hörollä ja hihna kireällä. 

Matkan varrella oli muutamia hakkuualueita, jotka harmiksemme olivat epäsopivia koiran juoksuttamiseen, sillä niille oli viskottu kasapäin roskia. Käveltyämme noin seitsemän kilometriä löysimme entisen hakkuualueen, joka oli täynnä kanervia. Jet oli hyvin innoissaan uudesta paikasta ja irtosikin hieman kauemmaksi minusta kuin yleensä tutkiakseen kanervoista kumpuilevaa niittyä. Varsinaista polkua ei näkynyt, mutta kyllä niityllä pystyi ihan hyvin kulkemaan eteenpäin. Jet oli minua taitavampi kunnollisen reitin etsimisessä, sillä itse aina välillä astuin pieniin kuoppiin tai kanervanoksasokkeloihin, kun Jet taaseen juoksenteli tyytyväisenä pallon perässä ilman huolen häivää. Kotiin päin lähtiessämme annoin Jetille luvan näyttää reitin, mikä sujuikin mainiosti, kunnes poikkesin minusta paremman näköiselle polulle, joka ei ollutkaan kovinkaan hyvä reitti, minkä vuoksi Jet joutui palaamaan luokseni näyttääkseen sopivammaan reitin. 

Loppumatka sujui ongelmitta, ja jostain syystä Jetiä ei väsyttänyt ollenkaan kotipihalla. On se kyllä kummallinen koira, kun olisi ihan tyytyväisenä lähtenyt uudestaan samalle kierrokselle heti... 


Pian lähdemme tuulimyllyjen keskellä olevaan puistoon kävelemään ja canicrossaamaan. Kuvien perusteella reitit näyttivät lupaavilta etenkin canicrossaamista varten. Kirjoittelemisiin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Koirakolmikko kiittää kommentistasi!