torstai 15. lokakuuta 2015

Syysloman seikkailuita

Jetin kanssa on tullut hyörittyä ja pyörittyä erilaisissa puistoissa nyt syysloman aikana useammin kuin tavallisesti. Puistot eivät rajoittuneet pelkkiin luontopuistoihin, vaan kävimme myös tuulimyllypuistossa. Jet juoksi välillä ympäri paikkoja pää viidentenä jalkana, mutta toisella reissulla se mökötti hihnassa, koska en päästänyt sitä järveen.


Sunnuntaina menimme Blacklaw Windfarmille, eli lähialueella olevaan tuulimyllypuistoon. Alue oli varsin iso ja sen keskellä kulki leveä hiekkatie, joka haarautui jokaiselle tuulimyllylle. Meidän kuljimme pitkin leveää hiekkatietä peltojen, kosteikkojen ja tuulimyllyjen keskellä. Jet oli aluksi varsin reippaalla tuulella, minkä vuoksi se juoksenteli tyytyväisenä minun, veljieni ja äitini välillä. 

Alkumatkasta tuli huomattua, että Jet oli loukannut kummassakin etutassussaan kannuskynttäkin ylempänä olevat anturat. Mukanamme oli puhdasta vettä, joten saimme haavat sillä putsattua ensiapuna. Jatkoimme matkaa, sillä lähinnä maleksimme, koska veljiäni ei oikein innostanut reippailu, minkä vuoksi lenkistä ei ollut haittaa Jetin anturoille (ne ovat joka tapauksessa niin ylhäällä, etteivät osu maahan). Jet oli loppulenkin aikana hyvin hiljainen, eikä höseltänyt samalla tavalla kuin ennen, mistä näki, että anturoihin sattui jonkin verran. 

Kotona haavat putsattiin kunnolla, niihin laitettiin antiseptistä suihketta ja lopuksi tassuihin käärittiin siteet suojaamaan haavoja, sillä etenkin ulkokoirana Jetillä on riski, että se likaa haavat, mikä voisi johtaa niiden tulehtumiseen.


Tiistaina menimme Drumpellier country parkiin, sillä Jet oli ollut jo maanantaina varsin hyvässä kunnossa. Drumpellierissä Jet näki hyvin paljon erilaisia koiria, ja jostain syystä pieniä chihuahuoita tuli koko ajan vastaan. Jet kyyläsi näitä pikkukoiria hyvin kummissaan, mikä ei sinänsä ole ihme, sillä osa sen leluista on niitä isompia... Pari koiraa tuli haistelemaan Jetiä, mikä ahdisti landseeria melko paljon, vaikka parhaani mukaan yritin tehdä tilanteesta sille mukavan. Toivon mukaan tuo joskus ottaa irtokoirat vastaan hieman avoimemmin, sillä niitä täällä kyllä piisaa, joten olisi Jetillekin kivempaa, jos tilanne ei hermostuta tai ahdista sitä. Ilman ärähdyksiä kuitenkin selvittiin, joten parempaan päin olemme menossa.

Drumpellierissä Jet mökötti jonkin verran, sillä en voinut antaa sen jolkotella vapaana suurien koiramäärien vuoksi. Kaksi muuta syytä mököttämiseen saatoivat olla anturoiden haavat ja myös se, että aamupala jäi myöhempään, sillä menimme puistoon aamulla.


Drumpellierissa käymisen jälkeen kävimme hakemassa Mäkkäristä syötävää, josta Jet onnistui saamaan osan, sillä veljeni ranskalaiset lensivät vahingossa auton lattialle... Tämän jälkeen meidän oli tarkoitus palata kotiin, mutta liikenneruuhka oli aivan järkyttävä, joten käännyimmekin Strathclyde country parkiin. Veljeni menivät äitini kanssa leikkikentälle, kun taas minä ja Jet menimme rannalle. Jet taisi muistaa paikan, sillä se veti innoissaan kohti rantaa heti autosta päästyään. Rannalla päästin Jetin irti, ja se juoksi täyttä laukkaa hiekassa aivan, kuin ei olisi koskaan ennen saanut olla vapaana. Sen verran korvia löytyi sentään, ettei Jet mennyt häiritsemään ketään, vaan tuli luokseni, kunhan tarpeaksi tosissaan kutsuin. Koska Jet oli hyvin vauhdikas, otin sen aina välillä kiinni, ettei se saanut tyhmiä päähänpistoja. Joka tapauksessa sillä oli todella kivaa, sillä se rymisteli menemään, haukkui kun en heittänyt palloa ja kahlaili vedessä. 

Kotona Patchesillä oli minulle pieni karvainen yllätys vastassa. Joku koirista oli tainnut yöllä saada rotan kiinni, ja Patchesistä kuollut jyrsijä oli aivan yhtä ihana lelu, kuin sillä joskus ollut pehmorotta, sillä se juoksenteli hyvin ylpeän näköisenä itsestään pitkin aitausta rotta suussaan. Isäni sai rotan Patchesiltä pois, milloin Jet meinasi käydä maistamassa sitä, mutta käskin sen pois rotan luota, jotta isäni sai heitettyä rotan pois.


Koirien rottasaaliin jälkeen on tullut kytättyä kaikkea rapinaa pimeällä hyvin epäluuloisesti, vaikka tuskin meillä mitään rottien invaasiota on. Toivon mukaan koirat ottavat rotat kiinni, jos tulevat pihalle, sillä rotanmyrkkyähän ei tuonne voi laittaa nuorimman pikkuveljeni ja koirien takia. 

Lomaa on jäljellä vielä neljä päivää, joten saa nähdä, mitä keksimme koirien kanssa tehdä. Sää on ainakin ollut suotuisa, joten ulkoilu on oikein mukavaa!

2 kommenttia:

Koirakolmikko kiittää kommentistasi!