tiistai 6. lokakuuta 2015

Omena puusta putosi

...ja toinen ja kolmas ja neljäs ja vielä useampikin. Oli siinä pienellä landseerinpojalla ihmettelemistä, kun viime viikonloppuna menin mummini, äitini ja veljeni kanssa lenkille Clyde Valley Walkawayn varrelle ja katosin puihin omenoita hakemaan...


Viime viikonloppuna Jet pääsi taas kummastelemaan ja ihmettelemään maailmaa. Reittimme kulki joen viertä ja peltojen keskellä, joten Jet pääsi jolkottelemaan melko vaihtelevassa maastossa vapaana. Koska sää oli kaunis, tuli oli koiranulkoiluttajia melko paljon liikkeellä. Jet seisoi hyvin maltillisesti tien sivussa, kun ohitsemme kulki koiralaumoja, jotka veivät suunnilleen koko polun verran tilaa. Jet ei ärähtänyt yhdellekään koiralle, joka tuli iholle. Oikeastaan se on sietänyt todella hienosti kaikki iholle tulevat koirat lähiaikoina, ja yhdelle labradorinnoutajalle se jopa osoitti kerran hieman ystävällisempiä eleitä. Kaipa tuo vielä joskus irtokoiriin tottuu...

Matkan varrella vastaan tuli nuori tyttö, joka oli kerännyt mukaansa omenoita. Seuraavaksi aloimmekin katselemaan vieressämme olevia puita etsien omenapuuta, jossa olisi kypsiä omenoita. Kun puu lopulta löytyi, huomasimme parhaiden omenoiden olevan yläoksilla. Tarpeaksi pitkiä keppejä ei löytynyt, joten tarjouduin kiipeämään puuhun. Jet seurasi minua uskollisesti pusikon kautta puun juurelle, jossa mummini jo olikin. Jet ei kauheasti pitänyt ajatuksesta, että katoaisin korkeille oksille, mutta sen palattua takaisin äitini ja nuorimman veljeni luokse pääsin puuhun. Puussa aloin tökkimään omenoita kepillä, mitkä putosivat yksitellen maahan. Jet juoksi aina riemuissaan jokaisen omenan luo, ja osa niistä kävikin sen suussa. Ettei koira pilannut kaikkia omenoita, käskettiin se pois puun juurelta omenoiden pudottelun ajaksi. Taisi Jetiä kyllä hiukan kummastuttaa, kun taivaalta putosi yhtäkkiä palloja!


Matkamme jatkui omenoiden keräämisen jälkeen, kunnes vastaamme tuli luumupuu. Puu oli aivan liian syvällä tiheikössä, että olisin voinut kiivetä sinne, joten palasimme Jetin kanssa hakemaan keppiä, jonka olimme jättäneet omenapuun juurelle. Jet sai tehtäväkseen kantaa pitkän kepin, minkä se tekikin hyvin ylpeänä. Ainoana ongelmana oli se, ettei Jet halunnut enää antaa keppiä takaisin kellekään sitä kannettuaan. Otettuani sen pois Jetiltä, landseer päättikin hypätä ilmaan saadakseen sen, mutta paiskautui samalla täydellä voimalla päin selkääni. Kaatumisesta ei onneksi seurannut muuta kuin pientä jomotusta selkään ja naarmuja polveen. Jet suostui antamaan kepin äitilleni, joten saimme muutaman luumun, kun pidin Jetin huomion toisaalla sen pallon avulla.

Loppulenkistä ei tullut hedelmiä vastaan, mutta nautimme täysin siemauksin kauniista maisemista ja rennosta reissusta. Matka sujui suhteellisen reippaasti, vaikka pariin kohtaan pysähdyimmekin, kun halusin ottaa kuvia. Jet oli jopa, niin söpö, että se laittoi päänsä puunrunkoa vasten, vaikka yleensä se pitää päätään aina ylhäällä. Jetkin taisi olla aika tyytyväinen retkeen, sillä se sai uida, etsiä portteja ja ihmetellä putoilevia hedelmiä. 


Eilen kävimme pienellä päivävaelluksella ja tänään menimme luontopuistoon, mutta niistä lisää myöhemmin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Koirakolmikko kiittää kommentistasi!