torstai 3. syyskuuta 2015

Vauhdikas kehäkettu

Sunnuntaina hyppäsimme äitini, veljieni ja Jetin kanssa autoon vain huomataksemme, ettei se toiminutkaan normaalisti. Kotimäkemme kohdalla tuntui siltä, kuin autossa ei olisi ollut vetoa ollenkaan, mutta pääsimme onneksi takaisin pihaan kiertäen tasaisempaa reittiä. Uudelleen käynnistyksen jälkeen auto lähti kuitenkin puksuttamaan eteenpäin tavalliseen tapaansa. Niinpä lähdimme matkaan suuntana Skotlannin nöffiyhdistyksen match show.


Ehdimme paikalle juuri sopivasti auton alkusählingistä huolimatta. Kävin ilmoittamassa Jetin Sportingiin, Workingiin, Openiin ja JH:n. Ilmoittautumisen jälkeen leiriydyimme kehän laidalle, ja kävimme hakemassa lounasta. Harjoittelin Jetin kanssa näyttelyravia ja -seisomista pikaisesti, sillä emme ole olleet kehässä vuoteen. 

Ensimmäisenä meillä oli vuorossa Sporting-kehä. Olin ilmoittanut Jetin kyseiseen kehään ajatellen, että sinne menevät ”urheilukoirat” ja non-sportingiin menevät muut koirat. Sain sittenkin huomata olleeni väärässä, sillä kehässä oleva nainen spinonensa kanssa alkoi suunnilleen huutamaan päin naamaani, että olin väärässä kehässä. Nainen jatkoi valittamistaan, vaikka sanoin, ettei Jet ole nöffi, vaan lansu, ja että olin maksanut tähän kehään tulemisesta. Kyseinen henkilö ei oikeastaan kuunnellut, vaan suoraan sanoen käski minun mennä pois kehästä ja mennä Workingiin (kerroin kyllä, että olin ilmoittautunut siihen jo). Naisen asenteesta olisi voinut luulla, että koirani saastuttaa hänen arvoisan koiransa kehän... Koska kehäsihteeri tai tuomari eivät sanoneet mitään, päätin häipyä kehästä olkiani ärtyneesti kohauttamallani. Spinonen omistajalla oli vielä pokkaa mumista takanani siitä, että Jet oli muka varmasti nöffi. Joo-o, kyllä taidain ihan itse oman koirani rodun tietää...

Menimme äitini kanssa selvittämään, mihin kehään meidän kuului Jetin kanssa mennä, vai saisinko rahat takaisin kyseisestä kehästä (joo, olen tarkka rahoistani), jos en pääsisi toiseen vastaavaan. Spinonen omistajan tuttavat olivat ilmeisesti nolaantuneet hieman ystävänsä käytöksestä, ja neuvoivatkin mukavasti, mihin kehään Jetin kanssa kuuluisi mennä. Kuulemma sporting on metsästyskoirille yms. ja non-sporting on lopuille. Menimme selvittämään kehäsihteerin kanssa, josko Jet pääsisi non-sportingiin, mikä sopikin hänelle hyvin. 


Non-sportingissa oli lisäksemme vain kaksi pikkukoiraa, milloin aloin miettimään, kuuluiko minun olla kyseisessä kehässä ollenkaan. Kukaan ei kuitenkaan valittanut, joten pysyin kehässä. Jetistä kehässä oli hieman tylsää, joten se hyppi minua vasten odotellessa ja halusi koko ajan tehdä jotakin. Tuomarin luokse päästessämme Jet käyttäytyi oikein hyvin ja antoi tuomarin kopeloida sen läpikotaisin. Juoksimme Jetin kanssa kolmion ja sen jälkeen vielä kierroksen kehän ympäri. Tuomari katsoi koiria lopuksi hieman, ja sijoitti meidät toisiksi. Saimme nätin sinisen ruusukkeen sekä herkkupussin palkinnoksi.

Workingissa oli kymmenisen koirakkoa, joten odottelua oli aika paljon, mikä oli Jetistä hirmuisen tylsää. Oli se rauhallisempi kuin ensimmäisessä kehässään, mutta tarvitsi jatkuvasti jotain tekemistä, joten temputin sitä tuomarin katsellessa muita koiria. Koska tuomari oli jo nähnyt Jetin, hän kopeloi sen melko pikaisesti ja juoksimme pelkästään yhden kierroksen. Workingissä emme sijoittuneet.

Open oli seuraavana vuorossa. Jet oli rauhoittunut tätä varten melko paljon, ja tajusin, että se rauhoittuu seisomaan melko hyvin, jos pidän sen ison kaulapannan pitkästä puolikurraosasta kiinni. Jet tsemppasi hyvin, vaikka oli ollut jo kahdessa kehässä aiemmin, ja alkoi olemaan kuuma. Emme sijoittuneet tässäkään kehässä, mutta mieltä lämmitti tuomarin kommenti siitä, miten hän ei malttanut odottaa näkevänsä meitä junnuhandlerissa.


Junior handlerissa oli hieman alle kymmenen koirakkoa. Jet oli saanut mukavasti levätä ennen kehää, joten se jaksoi keskittyä hyvin tekemiseen vuorollaan. Se seisoi todella maltillisesti vuoroaan odotellessa, eikä häiriintynyt, vaikka edessä oleva koira pyöri ja takana oleva koiran teki hieman mieli haistella Jetiä.

Jetin vuorolla seisotin sen vapaasti, niin kuin aina, ja Jet seisoi todella hienosti, vaikka tuomari käytti jonkin verran aikaa sen katseluun. Juoksuliikkeenä meidän piti tehdä L. Siinä piti juosta tuomarista pois päin suoraan, kääntyä vasemmalle, vaihtaa puolta koiran kanssa ja palata takaisin. En ole oikeastaan harjoitellut Jetin kanssa oikealla puolella ravaamista, mutta pienen alkusähläykseni hihnan kanssa ja Jetin keskittymisen saamisen jälkeen sujui juokseminen hyvin tähänkin suuntaan. Lopuksi tuomari katseli kaikkia koirakkoja ja laittoi meidät ykkössijalle! Aivan niin kuin viime vuonnakin! Saimme hienon punaisen ruusukkeen, jättilevyllisen suklaata sekä herkkupussin.


Lopuksi otin Jetistä muutamia kuvia niityllä ruusukkeidensa kanssa, ja äitini nappasi minusta ja Jetistä aivan meidän tyyliset yhteiskuvat, Päivä oli oikein mukava, ja meille kävi sellainen hauska sattuma, että törmäsimme (tai pikemminkin hän huomasi meidät) yhteen suomalaiseen, joka kasvattaa nöffejä. Oli kiva tavata ja jutustella hieman koirista hänen kanssaan. 

Sellainen mätsärireissu vaihteeksi. Katsotaan, meneekö taas vuosi ennen kuin raahaudumme seuraavaan mätsäriin...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Koirakolmikko kiittää kommentistasi!