tiistai 11. elokuuta 2015

Vaeltamista ja retkeilyä

Viime viikonloppu tuli vietettyä seikkaillessa. Toteutin viimein pienen suunnitelmani vaelluksen suhteen sekä kävin Skotlannin kansallispuistossa Jetin kanssa syntymäpäivänäni. On tullut todettua, että Jet on mainio matkakaveri, sekä huomattua, että sillä on aina energiaa. Missä me tarkalleen kävimme? Miten selvisimme ”läheltä piti-tilanteesta”? Ja miten talviturkin kastaminen tähän liittyy?


Perjantaina ryhdyin tuumasta toimeen ja valmistauduin noin kahdeksan kilometrin vaellukselle (joka venyi noin kymmeneen kilometriin) Jetin kanssa. Haettuani Jetin aitauksesta jouduinkin odottelemaan jonkin aikaa pihalla, koska olin unohtanut osan tavaroista sisälle. Jet osoitti mieltään pyörimällä ja hyörimällä, sillä se olisi halunnut lähteä liikkeelle heti paikalla. Kun reppu oli pakattuna ja naapureita moikattu, aloitimme vaelluksemme.

Tavallisten lenkkivarusteiden sijaan minulla oli mukana vetovyö ja -liina, sekä tavalliset valjaat. Koiraa oli paljon miellyttävämpi taluttaa, kun kädet sai pitää vapaina. Jet kulki suurimman osan matkasta hienosti edessäni ja tajusi juoda edes hieman vettä lukuisilla tauoilla, mikä olikin hyvä, sillä oli todella lämmintä. Maantiellä kulkiessa käskin koiran vierelleni, mistä se ei oikein tykännyt, sillä sen mielestä oli paljon hauskempaa kulkea edelläni. Lopulta tyydyin ottamaan sen vierelleni vain autojen kulkiessa ohitse, mikä sopi piskille oikein hyvin. Hieman pitemmän stopin pidimme noin kahdeksan kilometrin jälkeen, minkä aikana Jet oli halunnut harrastaa hullua pyörimistä ja vesipullon noutamista. Sovimme äitini kanssa hakupaikan supermarketin eteen, joten päädyimmekin Jetin kanssa kävelemään yhteensä noin kymmenen kilometriä. Tämän jälkeen koira olikin hieman väsyneempi, sekä tyytyväinen saamaansa liikuntamäärään. Retki oli kaiken kaikkiaan oikein mukava, ja Jet oli oikein fiksu reissukaveri. Jonain toisena päivänä mennään toiselle reitille.



Wnb panoraama Loch Lomondin maisemista, klikkaa isommaksi
Lauantaina oli syntymäpäiväni, ja lähdimme tällöin seikkailemaan Jetin, äitini, sekä veljieni kanssa Loch Lomondille. Matkamme kulki ensin Ballochin linnan luontopuistoon, joka sijaitsi kansallispuistossa. Täällä vietimme pääasiassa aikaamme kivisillä rannoilla, metsätiellä, sekä hyvin hoidetulla puistonurmella. 

Jet oli hyvin innoissaan päästessään ulos autosta yli tunnin ajomatkan jälkeen. Aluksi se ei päässyt kunnolla riehumaan, sillä puistonurmella oli todella paljon koiria irti, enkä halunnut ottaa riskiä, että se karkaa niiden luokse (se tykkää välillä kyseenalaistaa luoksaria hieman). Odotellessani Jetin kanssa, että veljeni tulisivat leikkipuistosta kävin yhdellä rannalla olevalla valtavalla venelaiturilla. Jet sai leikkiä hieman laiturin päälle tulleessa vedessä, kun ranta oli täynnä koiria. Hienosti tuo piti huomionsa minussa hälinässäkin, sekä ohitti myöhemmin räyhäävän koiran ongelmitta (pienesti se meinasi innostua, mutta eipä tuo mitään).


Seikkailumme jatkui tämän jälkeen leveällä metsätiellä, sekä pienemmillä ja syrjäisemmillä rannoilla. Jet sai tällöin olla vapaana ja pysyi erinomaisesti kuulolla, sillä se siirtyi sivuun hyvin pienistä vihjeistä pyöräilijöiden tai kävelijöiden tullessa ohi. Kerran se tiputti pallonsa, ja se vieri melkein pyörän renkaan alle, mutta piski malttoi odottaa lupaa lähteä hakemaan pallonsa hyvin. 

Rannoilla tuo lähinnä kahlaili, sillä ne olivat yllättävän pitkälle matalia. Jet teki hienosti temppuja pallonsa eteen, minkä se sai sitten hakea järvestä. Yhdellä rannalla kuvasin Jetiä kaikessa rauhassa, kunnes puskista juoksi yhtäkkiä valkkari sekä spanieli. Olin onneksi pitänyt silmäni auki, joten sain oman koirani kiinni ennen, kuin se pääsi etsimään uusia painikavereita (sen leikit OVAT rajuja). Tämän jälkeen jatkoimme matkaamme metsän suuntaan. 


Metsässä oli suorastaan mielenkiintoisia polkuja, jotka olivat välillä aivan vinossa ja juurien peitossa. Kapeiden polkujen vieressä oli jyrkkiä pudotuksia pienelle purolle, ja polut mutkittelivat aika paljon. Jet osasi kulkea näillä järkevästi, vaikka välillä se oli hieman utelias, ja olisi halunnut mennä matalammista kohdista tutkimaan puroa. Metsätiellä Jet sai leikkiä viestikoiraa juosten käskystä minun ja äitini välillä. Jonkin ajan kuluttua huomasimme, että metsätie oli menossa vain pois päin järveltä, joten palasimme takaisin päin. Kävimme syömässä pikaruokaa sateen tullessa päälle. Seikkailumme ei kuitenkaan päättynyt siihen, vaan jatkoimme seuraavaksi matkaamme toiselle puolelle järveä.

Noin puolen tunnin ajelemisen jälkeen löysimme Lussin ”vierailijakeskuksen”, mikä oli Loch Lomondin vieressä. Siellä olikin hiekkaranta, mikä oli sopivan tilava, eikä siellä ollut liikaa porukkaakaan. Jet oli aivan innoissaan päästessään kunnon rannalle, joten se haukkui, riehui ja ui oikein olan takaa. Jet oppi jopa uimaan kunnolla! Se ei räpiköinyt paluumatkoillaan sekopäisesti, vaan ui yhtäkkiä kohtuullisen hyvällä tekniikalla (kyllä sen selkä oli vielä selvästi veden alla, mutta olihan tuo silti suuri edistysaskel).


Kellon lähestyessä seitsemää ja kotiin palaamisen aikaa kävin vaihtamassa ylleni uimapuvun. Tämän jälkeen juoksi Jetin kanssa rannalle sekä loikkasin järveen. Jet ei ollut kovinkaan riemuissaan siitä, että menin yksin kylmähköön järveen, ja koittikin vetää minua sieltä pois. Välillä kävin rannalla, milloin Jet yritti suunnilleen juosta takaisin parkkipaikalle, etten menisi takaisin veteen. Kastoin joka tapauksessa talviturkin ja vietin ihan reilusti aikaa vedessä riehuen. Jetkin tuli sinne aina joskus, kun houkuttelin sitä sinne, mutta uimatuntien ideasta se ei oikein tykännyt... 

Lopulta oli aika palata autolle, jolloin halusin välttämättä ottaa Dadille todisteeksi kuvan siitä, että olin käynyt uimassa Loch Lomondissa (noi lochit Skotlannissa on aika kylmiä...). Odottelin mäkäräisten keskellä, että veljeni hyppäsivät autoon, minkä jälkeen Äiti pystyi ottamaan minusta ja Jetistä 15 v.-yhteiskuvat (Kiitokset kuvista Äiti!)


Oli todella hauskaa käydä viimeinkin Loch Lomondilla. Päivä oli ikimuistoinen, ja maisemat olivat upeita. Jet oli reissun jälkeen väsynyt, ja nukkuikin sen jälkeen tyytyväisenä pitäen päätään takakontin ikkunalaudalla.

4 kommenttia:

  1. Tosi kivoja kuvia, tykkään erityisesti tuosta viimeisestä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Vikasta tykkään itsekin paljon, kerrankin onnistuttiin näyttämään Jetin kanssa suhteellisen järkeviltä. :D

      Poista
  2. Aivan mahtavia kuvia! Huomaa todella hyvin, että sä kehityt koko ajan :)

    VastaaPoista

Koirakolmikko kiittää kommentistasi!