perjantai 28. elokuuta 2015

Tekevälle sattuu

Maanantaina menimme positiivisin mielin kohti agilityä Jetin kanssa. Meitä koulutti vaihteeksi tutun kouluttajan mies, kuka on kokenut agilityohjaaja ja -tuomari. Oli todella mielenkiintoista päästä vaihteeksi aivan eri kouluttajan oppiin, ja odotinkin treenejä innolla. Kohtalo päätti kuitenkin olla toista mieltä, ja treenit loppuivatkin hieman lyhyeen.


Aloitimme treenit harjoittelemalla tiukkia käännöksiä kahden tötsän kanssa. Koira lähetettiin tötsien ympäri kahdeksikon muodossa siten, että ohjaaja seisoi keskellä. Jet osasi homman hienosti, ja tekikin tiukkoja kaarteita luonnollisesti, mutta irtoamista täytyy edelleen harjoitella. Lisäksi omat käteni ohjaajat välillä hyvin sekavasti, milloin Jet ei välttämättä ymmärrä, mitä haluan. 

Seuraavaksi siirryimme kahdelle hypylle, joiden korkeus pidettiin koiran normaalia treenikorkeutta matalempana. Näin ollen Jetillä oli medin ja 3/4 välillä oleva korkeus. Tehtävä sujui yleisesti ottaen ihan hyvin, kun opin tarvittavan käännöksen ja sain ajoituksen kohdilleen, sillä aluksi olin hieman myöhässä. Ihmettelin hieman Jetin matalia ja hiljaisia ölähdyksiä hypyn jälkeen, mutta tutkittuani koiraa se ei vaikuttanut satuttaneen itseään, joten oletin, että ne olivat vain hiljaisen agilitykoirani innostusmölähdyksiä. Kukaan muu, kun ei ollut huomannut mitään.

Tauolla testasin ihan minirimoilla lyhyen kääntelyradan menemistä, ja koira kulki hyvin, joten ajattelin vain kuvitelleeni Jetin mölähdyksien olevan jotain vakavempaa. Siirtyessämme kartassa valkoisilla numeroilla merkatulle tehtävälle sain huomata olleeni valitettavasti oikeassa. Heti ensimmäisen hypyn jälkeen Jetiltä tuli sellainen kiljahdus, että tiesin jonkin olevan pielessä. Kopeloin taas koiraa, mutta syy ei kunnolla selvinnyt. 


Lopputreenien aikana tutkin koiraa ja kävelytin Jetiä rauhassa, kuten kouluttajani oli neuvonut. Huomasin, ettei Jet halunnut kääntyä lainkaan vasemmalle, vaan pysyi mieluummin pienellä kaarteella oikealle päin tai päänsä suorassa. Tuli huomattua, että koira aristi kosketusta vasemman olkapäähän ja kaulan vasemmalle puoliskolle. 

Treenien lopuksi juttelimme kouluttajani kanssa asiasta, ja mietimme mahdollista syytä. Koira lämmitellään ja jäähdytellään (kouluttajan sanoin ”that dog’s warmed up to death”, kun hän selosti alkutunnista lämmittelyn tärkeydestä meille treenaaville, ja tunnin päätteeksi hän sanoi, että lämmittelen sitä varmaan enemmän kuin kukaan muu täällä agilityn parissa - autosta radalle taitaa olla aika tyypillistä täällä), joten vika ei ole siinä. Todennäköisesti koira vain tarvitsi nyt vapaapäivän kouluttajani mukaan, sillä joskus niitä onnettomuuksia tulee, vaikka parhaansa mukaan niitä yrittäisi estää. Kouluttaja ei ollut varma, tarvitsiko kyseinen ongelma kylmää vai kuumaa, joten jätin yksityiskohtaisemman hoidon pois, etten pahentanut asiaa. Hän myös kertoi omalla koirallaan olevan BOT-loimi, joka voisi mahdollisesti olla ihan hyödyllinen. 

Kotona Jet tarvitsi ramppia tullakseen ongelmitta takakontista, sillä se inisi ennen kuin oli edes hypännyt ulos. Tarhaan heitin sille loimen niskaan, jos siitä olisi kenties jotain hyötyä, vaikka se olikin hieman pieni (Nessien talvitakki). Aitauksessa Jet kuitenkin ärähteli todella helpolla tytöille, joten toin sen sisälle, sillä halusin sen saavan parantua rauhassa. Lämpimässä nukkumisesta taisikin olla jo hyötyä, sillä seuraavana aamuna koira oli ihan tyytyväisenä mennyt aitaukseen tyttöjen seuraksi. 


Jet oli jo kunnossa keskiviikkona ja haukkuihin täysillä korvaani, kun veinkin Nessien juoksulenkille, enkä sitä. Pidän varmuuden vuoksi tämän viikon liikunnan melko vapaana ja rauhallisena tuon turvallisuuden vuoksi. Fyssariaika on varattu Jetille lauantaille viikon päästä (N tulee myös, jos vaikka fyssari osaisi jotain sanoa sen takajaloista). Siellä nähdäänkin, missä kunnossa Jetin lihaksisto on.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Koirakolmikko kiittää kommentistasi!