torstai 20. elokuuta 2015

Luonnossa on aina kaunista

Sunnuntaina oli kesäloman viimeinen päivä. Veljelläni oli jalkapallomatsi lähellä luontopuistoa, joten Patches pääsi mukaan pienelle retkelle. Tyttönen käyttäytyi, kuten innostuneen landseerin voi vain olettaa käyttäytyvän sen päästessä joen rannalle. Miten Patches reagoi iholle tulleeseen koiraan? Osoittiko lansunarttu yhtään rodunomaista käytöstä veden äärellä?


Aamulla aikaisin hyppäsin kahden veljeni, äitini sekä Patchesin kanssa autoon. Suuntana oli Calderglenin luontopuisto jalkkiskentän kautta kuljettua. Jo heti autosta päästyä ja parin sadan metrin kävelyn jälkeen koiria alkoi tulemaan kaikkialta. Patches oli vaihteeksi erittäin innokkaana nähdessään koiria ja poukkoilikin hieman hihnan päässä. Pari koiraa tuli melko lähelle, mutta ne päättivät sittenkin antaa tuolle hieman tilaa, kun sen käytös vaikutti niistä varmaan hieman uhkaavalta, vaikka todellisuudessa se puhuu vain huonosti koiraa ja osaa olla ihan fiksusti, kun pääsee itse toisen koiran luo. 

Menin Patchesin kanssa suorinta tietä joelle, sillä halusin päästää tytön uimaan. Koira sai olla joen rannalla irti, ja heittelin sille veteen herkkuja houkutellakseni sitä uimaan. Patches oli kuitenkin skeptinen jokeen menemisen suhteen, eikä halunnut mennä näin ollen kahlaamissyvyyttä pidemmälle. Viimeksi se ui lammella ihan iloisena, mutta ehkä joen lievä virtaus ja pieni vesiputous kauempana pelottivat sitä hieman (se vesiputous oli tosiaan takanapäin, eli Patches ei voinut pudota)...


Patches ei varsinaisesti rallitellut joella lukuunottamatta äitini ja nuorimman pikkuveljeni luokse luvalla ryntäämistä. Sen sijaan se kahlasi kaikessa rauhassa joessa ja haisteli paikkoja rannalla. Reippaasti se myös poseerasi muutamaa kuvaa varten, sekä teki satunnaisia temppuja. Patchesillä näytti olevan oikein mukavaa rannalla, ja olihan sen touhuja kivaa katsella.

Aamun venyessä pitemmälle alkoi rannan ohitse kulkea enemmän koiria. Otin Patchesin aina kiinni koirien tullessa paikalle, koska se oli ollut aiemmin aamulla hieman riehakkaammalla tuulella. Yksi bortsu uskaltautui tulemaan aivan Patchesin luokse, mutta Patchesin aloittaessa riemupomppunsa koiran ilme muuttui suhteellisen epäluuloiseksi. Tässä tilanteessa koin parhaaksi mennä Patchesin kanssa kauemmas, ettei toinen koira ahdistunut tilanteesta. Myöhemmin ohitimme rannalla myös staffin, joka oli irti, mutta oli ilo huomata, että omistajat osasivat hommansa, eikä koira provosoitunut lainkan Patchesin riehumisesta. Patchesin ohitukset eivät sunnuntaina tosiaan olleet parhaimmillaan, mutta eivät ne myöskään aivan kamalia olleet.


Kaiken kaikkiaan Patchesillä oli oikein hauska reissu joelle leikkimään päästessään. Tyttönen osasi olla suhteellisen hienosti siihen nähden, ettei se oli kovinkaan paljoa ihmisten ilmoilla, kun pääasiassa kuljemme täällä korvessa. Minullakin oli ihan mukava reissu, luonnossa, kun on aina kaunista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Koirakolmikko kiittää kommentistasi!