perjantai 7. elokuuta 2015

Linjoja ja pyörähdyksiä

Maanantaina kävimme Jetin kanssa taas agilitytreeneissä. Aamulla sää oli ollut huono, mutta iltapäivään mennessä aurinko tuli esiin, ja edes osa treenikentästä oli sopiva treenaamiseen. Harjoittelimme vaihteeksi vain yhtä tehtävää, mutta se toi silti paljonkin haastetta treeneihin etenkin ohjaajalle. Miten meillä sitten meni? Mikä teki kyseisestä harjoituksesta, niin monipuolisen?


Ensimmäisellä kerralla suoritimme harjoituksen lähettämällä koiran kartan numerosta vastakkaiseen putken päähän ja valitsemalla itse ohjauskuviomme. Jätin Jetin paikoilleen ensimmäisen esteen taakse, ja kutsuin sen liikkeelle noin puolessa välissä matkaa putkelle. Putkeen tuo meni oikein hyvin, ja hyppäsi seuraavan hypyn hienosti jo kääntyen sen päällä. Itse mokasin ohjauskuvioiden kanssa siinä mielessä, etten pysynyt vasemmalla ennen neloshyppyä, mikä olisi ollut paljon kannattavampaa, kuin vaihtaa puolta. Nelosen jälkeen Jet jatkoi reippaasti vieressäni A:n ohitse ja tuli tekemään 2o2onsa kontaktialueelle. Sujuvuuden kannalta ensimmäinen yrityksemme oli paras, mutta siinä oli paljon parannettavaa ohjausvalintojeni puolesta. Jetillä oli joka tapauksessa hyvä draivi ja se oli kuulolla, vaikka alun paikkiksessa se hieman kokeili rajojaan. 

Seuraavilla kerroilla harjoittelimme ratapiirroksessa näkyvää rataa. Jet kyseenalaisti jälleen paikkiksia hieman, mutta pysyi lopulta hienosti aloillaan, kun käskin sen maate (yleensä sen pitää istua). Putkeen tuo irtosi joka kerta oikein hyvin, ja matka, jonka se irtosi piteni joka kerta. Ensimmäinen haaste oli ohjauskuvio kolmosen ja nelosen välillä. Tehtävän aikana minun piti tehdä tavallaan pieni ympyränpuolikas silloin, kun koira oli hypyllä, jotta se osaisi kääntyä sen jälkeen heti neloselle ilman turhia kaarteita. Minulla kesti melko kauan saada tuo pyörähdys kohdilleen, sillä joskus hidastin liikaa, mikä hämmensi Jetiä, joskus ohjasin Jetiä siten, ettei se mennyt hypylle asti tai se juoksi liian pitkälle. Lopulta saimme tämän sujumaan joten kuten, mutta sain kotiläksyksi treenata sitä puiden kanssa. Haasteet eivät kuitenkaan loppuneet siihen, vaan neloshyppy toi mukanaan omat ongelmansa...

Minulla oli ongelmia nelosen linjauksen kanssa, sillä juoksin liian pitkälle, ja linjani jätti ikään kuin nelosen välistä, milloin matka olisi kulkenut suoraan A:lle. Jet tuli näin ollen monet kerrat nelosen ohi, kunnes lopulta sain tämänkin sujumaan kohtuullisesti. Koira oli jo hieman väsähtänyt treenien lopussa, joten viimeisellä suoritusvuorolla se sähläsi jonkin verran A:n loppuun tehtävän 2o2on kanssa. Senkin se teki lopulta, kunhan siltä päättäväisesti siltä vaati.


Treeneistä mielenkiintoisen teki se, että harjoittelumme painoittui tällä kerralla enemmän ohjaukseen ja koiran ja ohjaajan välisen ”keskustelun” saamiseen mahdollisimman saumattomaksi. Tällaisissa treeneissä tulee huomattua, että koira kyllä osaa, mutta itselläni ei ole välillä hajuakaan siitä, mikä olisi kannattavaa tai fiksuin reitti. Minun täytyy muistaa välillä olla kiirehtimättä, ja jäädä odottamaan koiraa, sillä se hämmentyy, jos juoksen jatkuvasti tuhatta ja sataa. Ihan järjettömän paljon muutakin on vielä opittavana, mutta ajallaan eri ohjauskuviot iskostuvat varmasti päähäni. Koira oli joka tapauksessa hieno, super-Jet!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Koirakolmikko kiittää kommentistasi!